Mikä kasvi se tuolta maasta oikein nousee?

Niin, mikä kasvi sieltä pihamaasta juuri nousee? Tämä kysymys on monien mielessä näinä päivinä, kun sinne pihaan pääsee lopulta istutuksia tutkimaan.

Minäkin pääsin lopulta harrastamaan kevätkyykkää. Mitäkö se on? No sitä, kun joka päivä paljastuu lumen alta uusia maalänttejä, jotka pitää käydä tarkistamassa.Mikä kasvi

  • Selvisikö se syksyllä istutettu perenna talvesta?
  • Joko kevätesikko on herännyt?
  • Mitäköhän minä tuohon viime kesänä istutin, vai rikkaruohoko se tuolta nousee?
  • Onkohan tuo se viime syksynä kylvetty palavarakkaus vai joku ihan muu?
  • Mikä kasvi se tuohon muka tuli istutettua?

 

Kevätkyykkä, tai miten sinä pihan kevätheräilyä sitten tarkkailetkaan, aiheuttaa usein myös paljon kysymyksiä. Maasta nousee mitä kummallisemman näköisiä kasvinalkuja, miten ihmeessä niistä tietää, onko kyseessä säilytettävä perenna vai kiireellä kitkettävä rikkaruoho? Mikä kasvi pitäisi säilyttää, mikä taas kitkeä pois?

 

Miksi kasvit pitäisi tuntea?

Kun lähdin opiskelemaan puutarhuriksi, ensimmäinen lähes kauhua aiheuttanut tieto oli, että opiskeluihin kuuluu sitten myös kasvintunnistusta. Listoilla oli reilut 700 kasvin nimeä, jotka pitäisi oppia tunnistamaan ja nimeämään sekä suomalaisilla että tieteellisillä nimillä.

Suurin osahan niistä oli tietysti puutarhakasveja, mutta kyllä sieltä listalta löytyi myös paljon ihan luonnonkasveja.

Eikä se 700 tietenkään riittänyt, jokaikinen vastaan tuleva uutuuskin piti tunnistaa. Kuten meille aina muistutettiin: lista on vain ohjeellinen, puutarhurin ammattitaidon perusta on kasvien tunteminen.

Vaikka olen pikkunappulasta lähtien tykännyt liikkua luonnossa, kasveja en kyllä tuntenut ollenkaan. Paremmin tunnistin lintujen laulut tai eläimen jäljet hangella kuin mitään kasveja. Kyllähän ne tietysti ihan tutuilta näytti, mutta en minä niitä nimeltä tuntenut.

Puutarhakasvit olivat lähes yhtä vieraita. Lisäpainetta aiheutti vielä se, että mikään kokonaisen kasvin tai sen kukan tunnistaminen ei riittäisi, ne piti tunnistaa myös talviasussaan, yhdestä lehdestä tai pikkutaimesta.

Aluksi kasvien opiskelu tuottikin suurta tuskaa. Pänttäsin ja pänttäsin, mutta miten ihmeessä ne kaikki samannäköiset ikinä oppisi erottamaan toisistaan?

Sekä yhdessä luokkana että yksinään me kaikki kuljeskelimme pitkin pientareita ja puistoja nenä maassa kiinni ja etsimme milloin oravanmarjaa tai hiirenvirnaa, milloin ketoneilikkaa tai päivänkakkaraa. Tuntemattomat kiikutettiin sitten opelle seuraavana aamuna, mikä ihme tämä on?

Mutta työ tuotti tulosta, jossain vaiheessa kasvit alkoivat kummasti huudella nimiään tavatessa.Eikä pelkästään omaansa vaan myös kavereidensa. Jostain syystä se tunnistaminen nimittäin helpottui jatkuvasti, mitä useamman tunsi, sitä nopeammin oppi tuntemaan sen viereisenkin.

Entinen vihreä pellonreuna olikin äkkiä täynnä vanhoja tuttuja, joiden nimiä auliisti kertasin ääneen myös perheenjäsenille. Oppivat muuten siinä samalla, vaikka niin väittivät, että ikinä eivät voi oppia eikä edes kiinnosta!

No, oliko siitä sitten mitään hyötyä?

Kasvien tunnistamisen oppiminen oli aivan valtava muutos elämässäni! Se vaikutti sekä pihanhoitoon että myös asenteisiin ja aukaisi aivan uusia maailmoja eteeni.

Pihanhoidossa:

  • Ne pihaan ilmaantuvat kasvit kertovat paljon pihan olosuhteista, kun tiedät mitä ne ovat ja millaisissa paikoissa luonnossa viihtyvät. Vihreistä viestittäjistä löytyy lisää tietoa tästä.
  • Kitkeminen helpottuu huomattavasti monilajisessa penkissä, kun tunnistat varmasti edes ne rikkakasvit
  • Et turhaan ota stressiä sellaisista luonnonkasveista, jotka eivät uhkaa viljelyksiäsi millään tavalla, vaan vain lisäävät pihasi monimuotoisuutta
  • Tunnistat helposti leviävät tai muuten oikeasti haitalliset kasvit ajoissa ja ehdit torjua ennenkuin niistä on tullut isompaa riesaa

Luonnossa liikkumisessa:

  • Maailma on todella paljon mielenkiintoisempi, kun maantienpiennarkaan ei ole vain ”vihreä” vaan silmä bongaa sieltä mitä moninaisempia kasveja!
  • Luonnon arvostus kasvaa, kun se ei ole vain tuntematon viidakko vaan tuttujen kasvien myötä täynnä erilaisia tarinoita ja kasvupaikkoja. Tiesitkö, että kasvit voivat jopa paljastaa muinaisen asuinpaikan?!

 

Kasvien tunnistaminen

Kasvien tunnistamiseen on olemassa määrityskaavat. Niiden periaate on, että tunnistamisessa edetään isommista tuntomerkeistä kohti pienempiä, vaihtoehtoja näin jatkuvasti karsien. Lopulta jäljelle jää – tai pitäisi jäädä – vain se oikea kasvi.

Näitä kaavoja löytyy useista värikuvakasvioista. Itse olen käyttänyt kätevää ja kattavaa Otavan värikasviota. Jos kasvi on todella täysin tuntematon, kaavan mukaan tarkasti etenemällä sen todellakin pystyy silti tunnistamaan. Testattu on!

Mutta ihan näin tieteelliseen määritykseen harvemmin tarvitsee sielllä kotipihalla mennä. Voit tietysti ottaa kuvan ja kysäistä kavereilta facessa, mutta jos et pistä merkille oikeita asioita siinä kasvissa, se on melko varmasti sinulle tuntematon taas seuraavalla kerralla kohdatessa.

 

Kiinnitä siis erityisesti huomiota näihin seikkoihin:

  1. Lehden sijoittuminen versoon
Lehtiasennot
Kuva Otavan värikasvio

2. Lehden muoto

Mikä kasvi
Kuva Otavan värikasvio

3. Kukinnon muoto ja laatu

Mikä kasvi
Kuva Otavan värikasvio

 

Useinhan huomiota kiinnitetään eniten esim. kukan väriin tai kasvin kokoon, mutta ne eivät tunnistamisessa ole se ensisijainen juttu. Nuo em. ominaisuudet nimittäin toistuvat samassa kasvissa aina samanlaisina, mutta kukan väri (jos se edes on selvillä, kun kasvi pitäisi tunnistaa) ja koko vaihtelevat suuresti.

Nämä ominaisuudet ovat lisäksi usein ”sukuvikoja”. Monissa kasveissa on useita, jopa kymmenittäin erilaisia lajeja ja lajikkeita, mutta samansukuisilla lehden sijainti, muoto ja kukinnon muoto ovat kuitenkin usein samanlaisia.

Kun opit esim. tuntemaan kurjenpolven tyypilliset ominaisuudet, voit tunnistaa samoista tuntomerkeistä melkeinpä kaikki muutkin samansukuiset kasvit. Se helpottaa myös sitten tarkemman lajin tunnistamista huomattavasti.

 

Netistä apua

Nykyään apua tunnistamiseen löytyy myös netistä. Itselleni mieluisin tietolähde on Luontoportti. Suosittelen ehdottomasti tutustumaan. Palvelussa on kuvia kasveista erilaisissa ympäristöissä ja eri kasvuvaiheissa.

Tuolta sivulta löydät myös apuvälineitä tunnistamiseen ja sovelluksen, joka on ladattavissa myös kännykkään maastossa tunnistamista helpottamaan.

Nettiä käyttäessä on hyvä muistaa, että sama kasvi voi näyttää hyvinkin erilaiselta eri puolilla maailmaa. Esimerkiksi lumen alta paljastuva talvehtinut ruusuke voi Suomessa olla tyystin erinäköinen kuin saman kasvin talvehtinut ruusuke lumettomilla alueilla.

 

Tee kasvio

Tehokkain keino tunnistamiseen ja muistamiseen on tehdä kasvio. Joko ihan aito prässäämällä tai sitten valokuvaamalla.

Kasvion tekeminen on todella hyvä oppimiskeino, koska joudut tutkimaan kasvia todella läheltä ja tarkasti. Opit melkeinpä puolivahingossa niiden erityispiirteitä. Niitä pieniä asioita esim. lehden muodossa tai kasvutavassa, jotka auttavat tunnistamaan ne missä ja milloin vaan.

 

Helppoa pihanhoitoa

 

Kommentoi helposti Facebook profiililla!

Vastaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: