”Mitä aineita käytän, kun haluan lannoittaa luonnonmukaisesti?”
Tämä on todella yleinen kysymys, niin somessa kuin täällä puutarhallakin. Luonnonmukainen lannoitus kiinnostaa, oli kyse sitten huonekasveista, taimista, parvekekasveista tai kasvimaasta.
Ja sehän on ihan mahtavan hieno juttu!
Kysymykseen vastaaminen ei vain aina ole ihan helppoa.
Luonnonmukainen lannoitus kun ei ole ihan vain sitä, mitä ainetta tai tuotemerkkiä käyttää. Se on kokonaisvaltainen tapa hoitaa kasveja tiettyjen periaatteiden mukaan.
Jos sinäkin olet miettinyt, mitä on luonnonmukainen lannoitus, tämän postauksen lopussa sen tiedät!
Mistä lannoittamisessa oikeastaan on kyse?
Olet ehkä pohtinut, onko sillä lannoittamisen kannalta mitään väliä, mitä muita aineita siellä mullassa on?
Kun ostat multaa, erityisesti luomumultaa, törmäät sellaisiin käsitteisiin kuin mykorritsa, mikrobi, komposti, eloperäinen aines, biohiili…
Mutta onko näillä mitään tekemistä varsinaisen kasvien lannoittamisen kanssa?
Eikös ne lannoitteet ole ravinteita, eikä mitään mikrobeita tai sieniä???
Mennäänpä aluksi biologian tunnille!
Kasvaakseen ja pysyäkseen hengissä, jokainen kasvi tarvitsee:
- valoa
- vettä
- ravinteita
Valo on kasville ruokaa, eli siitä se saa energiaa kasvuunsa. Mutta ilman ravinteita ja vettä tämä fotosynteesi ei onnistu, eli ne ovat yhtä tärkeitä kuin valokin.
Se, miten paljon ja missä suhteessa kasvi ravinteita tarvitsee tietysti vaihtelee paljon. Tarve on erilainen myös eri kasvuvaiheissa.
- Pieni taimi kaipaa ravinteita eri suhteessa kuin täydessä kasvussa oleva.
- Kukkiva eri suhteessa kuin hedelmiä kypsyttävä.
- Syksyllä tuleentuva eri suhteessa kuin keväällä silmujaan aukova.
Kasvit ottavat ravinteet ensisijassa juuristonsa kautta.
Jotta tämä onnistuu, ravinteiden pitää olla liuenneena maanesteessä oikeanlaisessa muodossa.
Tähän muotoon vaikuttaa moni asia, mm.
- maan happamuus
- maan koostumus
- lämpötila
Kasvin juuristo osaa kyllä hakeutua kohti ravinnepitoista maanestettä, tai liian väkevästä poispäin. Mutta tämä tapahtuu aika hitaasti ja vie tietysti myös energiaa.
Käytännössä kasvin on siis pakko vain odottaa, että sopivat ravinteet virtaa sen ulottuville tai joku tuo ne sen lähelle.
Kuka tämä joku sitten on?
Se voit olla sinä! Nopein keino antaa kasville ravinteita on nestemäiset lannoitteet, jotka annostellaan suoraan juurten ulottuville.
Mutta luonnossa tätä työtä tekevät erilaiset maan pieneliöt. Osa niistä elää jopa symbioosissa sen kasvin kanssa, kuten vaikkapa kasvin juuriin kiinni tarttuvat typpibakteerit.
Miten ravinteet pääsevät kasviin?
Prosessi perustuu osmoosiin.
Eli siihen, että väkevyydeltään erilaiset nesteet pyrkivät sekoittumaan ja tasoittumaan. Ja vielä niin päin, että laimeampi menee väkevämpään.
Jos maaneste on väkevämpää kuin kasvin soluissa oleva, kasvi ei pysty sitä hyödyntämään. Juuri tämän takia varoitellaan lannoittamasta janoisia kasveja. Jos annat kuivuudesta kärsivälle kasville voimakasta lannoiteliuosta, se ei pysty sitä juomaan, vaan nääntyy janoon.
Toisin kuin usein ajatellaan, kasvi kyllä pystyy valikoimaan ravinteita. Eli se pystyy ottamaan sitä ravinnetta, joita se tarvitsee juuri sillä hetkellä.
Tosin sama ongelma sillä on kuin meillä muillakin; se ei välttämättä aina ota sitä, mikä sille olisi juuri sillä hetkellä hyväksi! Siksi kasvi saattaakin ottaa maasta typpeä loppukesästä, jos sitä on yllinkyllin tarjolla, vaikka olisi jo aika ruveta valmistautumaan talveen ihan muiden ravinteiden avulla.
Miksi kasvit sitten tekevät tällaisen virheen? No, luonnossa maan typpipitoisuus on suurimmillaan alkukesästä, kun edelliskesän lehdet ja muu lakastunut maatuu. Typpipitoisuus pienenee kesän kuluessa ihan itsestään, kun sitä on kaikki kasvit käyttäneet ja tuore kasviaines loppuu. Tämä onkin yksi merkki kasville alkaa valmistautua talven tuloon ja seuraavaan kesään.
Ihminen voi sitten kotipuutarhassa tämän merkin pilata ja kasvia hämätä, kun hän muokkaa lannoittamalla maan ravinnetilaa.
Sitten sitä ollaan maha turpeena ja energiaa puhkuen, vaikka piti nukkumaan ruveta!
Se tietää puolestaan ongelmia talven aikana.
No niin, bilsan tunti on nyt ohi! Palataan sinne käytäntöön takaisin…
Luonnonmukainen lannoitus vs. perinteinen
Perinteinen lannoitus perustuu siihen, että kasville annetaan suoraan niitä ravinteita, joita sen tiedetään tarvitsevan. Ne voidaan antaa
- suoraan käyttökelpoisessa muodossa (nestemäiset),
- pitkävaikutteisina (hitaasti liukenevat rakeet) tai
- veteen liukenevina (jauheet).
Pisimmälle vietynä tämä tarkoittaa sitä, että sitä multaakaan ei siihen väliin tarvita ollenkaan. Kasvi voi kasvaa esimerkiksi elottomassa kivivillassa, johon syötetään sopivasssa suhteessa lannoiteliuosta.
Tai lecasorassa. Tai jopa pelkässä ruukussa, josta juuret kasvavat alla olevaan vesisäiliöön.
Puutarhassa perinteinen lannoitus tarkoittaa kuitenkin normaalisti kevät-/kesä-/syyslannoitteita, joita sitten levitellään sinne pihan istutuksille tai nurmikolle.
Lisäksi käytetään usein myös erilaisia nestemäisiä lannoitteita, joita annetaan kastelun yhteydessä esimerkiksi kasvimaalla, kasvihuoneessa ja ruukkukasveille.
Näissä rakeissa tai liuoksissa on siis teollisesti valmistettuja ravinteita, vaihtelevissa suhteissa.
Perinteisen lannoituksen ongelma kotipuutarhassa
Perinteiset, teolliset lannoitteet eivät huomioi maassa jo olevia ravinteita mitenkään. Annostelu on laskettu ”keskimääräisesti”.
Tämä ongelma on ammattiviljelmillä korjattu joko sillä, että kasvit eivät normaalimullassa kasva ollenkaan tai sitten sen mullan ravinnepitoisuudet on tarkasti tiedossa.
Ravinteita ei anneta summa mutikassa, vaan vain niitä, joita ei maassa muuten ole riittävästi tarjolla.
Jos ravinteita on liikaa kasvien tarpeisiin, ylimääräiset joko
- huuhtoutuvat pois (lopulta vesistöä rehevöittämään) tai
- kasvin kasvu häiriintyy väärästä ravinnetasapainosta.
Kun kotipuutarhaa lannoitetaan summa mutikassa yleislannoitteilla, tämä huuhtoutuminen on hyvin yleistä.
Ikävä kyllä edes siellä pussin käyttöohjeissa ei muistuteta esim. siitä, että viljelytekniikka vaikuttaa suuresti lannoitetarpeisiin!
Tai että maan ravinnetilanne olisi hyvä aika ajoin tutkia tarkemmin.
Miten luonnonmukainen lannoitus eroaa perinteisestä?
Luonnonmukaisen puutarhanhoidon ydin on luonnon oman toiminnan hyödyntäminen. Hienosti puhutaan ekosysteemipalveluista.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että luonnonmukaisessa puutarhassa lannoittamisesta huolehtivat maan pieneliöt. Ihan kuten luonnossakin tapahtuu.
Maan mikrobit ja muut öttiäiset muokkaavat eloperäistä ainesta sellaiseen muotoon, että kasvit voivat sen hyödyntää.
Luonnonmukaiseen puutarhaan ei periaatteessa tarvitsisi tuoda mitään lannoitteita ulkopuolelta, maan alla toimii tehokas lannoitetehdas ympäri vuoden.
Puutarhakasvit kaipaavat kuitenkin enemmän ravinteita kuin maassa luonnostaan olisi. Mehän haluamme niiden kasvavan nopeasti, kukkivan runsaasti ja tuottavan ison sadon.
Tehdas tarvitsee tietysti myös raaka-aineita, joista ravinteita tehdä.
Ja tässä vaiheessa kuvaan astut sitten sinä!
Sinun tehtäväsi on pitää huolta, että raaka-aineita näille luonnon työläisille riittää. Toisinsanoen, että maassa on riittävästi ja monipuolisesti erilaista eloperäistä ainesta pieneliöiden käytettävissä.
Nämä työläiset ovat osa hyvinkin erikoistuneita. Ne tarvitsevat juuri tiettyä raaka-ainetta pystyäkseen tekemään juuri tietynlaista, kasville sopivaa tuotetta.
Sen takia monimuotoisuus on tärkeää. Silloin tarjolla on enemmän erilaisia raaka-aineita ja niitä muokkaamassa enemmän erilaisia pieneliöitä.
Lisäksi sinun pitää huolehtia siitä, että pieneliöillä on maassa kaikin puolin mukavat oltavat. Jos työolot ovat huonot, ei työnteko kiinnosta. Porukka vähenee ja jäljelle jäävät eivät ehdi kaikkea työtä tehdä ajallaan.
Kun tasapaino järkkyy, saattaa vallalle päästä ikävät mikrobit. Taudit ja tuholaiset ottavat äkkiä vallan.
Miten luonnon tasapaino voi kotipuutarhassa järkkyä?
Tyypillisin kotipuutarhan vihollinen tässä suhteessa on se hyvää tarkoittava pihan hoitaja!
- Hän saattaa käyttää pihallaan aineita, jotka ovat mikrobeille myrkkyä (esim. suolaa, etikkaa, makeutusaineita, tiskiaineita yms. ”turvallista”)
- Hän tappaa tuholaisia aineilla, joihin kuolee myös hyötyeliöt
- Hän vie raaka-aineita pois (innokas haravointi, nurmikon leikkuutähteen pois vienti, perennapenkkien turhan innokas siivoaminen kuolleista kasveista)
- Hän lisää maahan lannoitteita, jotka ovat mikrobeille liian väkevinä myrkkyjä ja/tai pilaavat ravinnetasapainon
- Hän rakentaa liian yksilajisia istutuksia, joissa ötökät eivät yhtään viihdy
Miten sitten toimii luonnonmukainen lannoitus?
Luonnonmukaiset lannoitteet on kehitetty toimimaan nimenomaan luonnonmukaisessa viljelyssä. Ne eivät siis välttämättä toimi oikein, jos niitä käytetään ilman, että myös kasvualusta on luonnonmukaista.
Luomulannoitteet ovat joko:
- raaka-ainetta maan mikrobeille
- mikrobeja
- näiden yhdistelmiä (useimmiten)
Luonnonmukainen lannoite voi myös olla osittain tai kokonaan jo mikrobien valmiiksi työstämää tavaraa. Tällainen lannoite on esim. bokashikompostin tuottama bokashineste.
Myös me isommat elukat teemme kasveille valmista lannoitetta: virtsaa.
Se on valmista, tosin väkevää, lannoiteliuosta, jossa ravinteet ovat valmiiksi kasveille käyttökelpoisessa muodossa.
Näin lannoitat puutarhaa luonnonmukaisesti
Ensimmäinen ja tärkein asia on, että opettelet katsomaan sitä pihaa kokonaisuutena. Lannoitus ei ole erillinen osa-alue pihan hoidossa, vaan se on kaikessa toiminnassa siellä koko ajan mukana.
Olet ehkä kuullutkin sanonnan ”puutarhuri hoitaa maata, ei kasveja”?
Luonnonmukaisessa puutarhanhoidossa tämä sääntö korostuu ja on kaiken perusta!
Tämä saattaa tuntua monimutkaiselta, mutta käytännössä se on hyvin yksinkertaista ja helppoa! Kas näin:
1. Lopeta kaikenlaisten myrkkyjen ja maaperälle vaarallisten aineiden käyttö!
Tämä pitää sisällään myös keittiön ja siivouskaapin sisällöt!
Muista aina, että vaikka aine olisi sinulle ihan terveellistä syötävää, ei sen laittaminen maahan ole silti välttämättä turvallista. Ei varsinkaan isoissa erissä.
Jos haluat varmistua käyttämäsi aineen sopivuudesta myös luonnonmukaiselle pihalle, tarkista löytyykö se Eviran luonnonmukaisten torjunta-aineiden listalta.
2. Lisää pihan monimuotoisuutta
Tämä on kaikille pihan asukkaille hyväksi!
Muuta muutaman heinälajin nurmikko luonnonnurmikoksi (ohjeita löydät tästä artikkelista: Nurmikko kolmella eri tavalla)
Täydennä perennaistutuksia uusilla lajeilla, lisää puuvartisten joukkoon ruohovartisia ja päinvastoin.
Suosi luonnonlajeja ja eri aikaan kukkivia mesikasveja.
Vaihda köyhät kateaineet (kivet, sora) eloperäisiin tai mieluiten eläviin maanpeitekasveihin.
3. Torju tuholaiset luonnonmukaisesti
Luonnonmukaisen pihan tuholaistorjunnassa on neljä askelta:
- Ennaltaehkäise huolehtimalla kasvien omasta vastustuskyvystä, maan hyvästä voinnista sekä monimuotoisuudesta
- Anna elintilaa tuholaisten luontaisille vihollisille
- Torju mekaanisesti
- Jos em. eivät auta, käytä luonnonmukaisia torjunta-aineita
Kasvien omaa puolustuskykyä voit vahvistaa mm. erilaisilla kasvinesteillä.
Mekaanisia torjuntakeinoja on mm.
- Tuholaisten käsin kerääminen
- Puhtaalla vedellä ruiskuttaminen
- Pelättimet ja karkottimet
- Kelta-ansat ja liimanauhat
- Feromonipyydykset
- Suojaverkot
- Torjuntaeliöt
Jos nämä keinot eivät auta, luonnonmukaisia torjunta-aineita löydät tuosta yllä mainitusta Eviran listasta. Nämä aineet on tutkimuksissa todettu maaperälle suhteellisen turvallisiksi.
Tarhurin Työkalupakista löydät oppaan ”Luonnonmukaisia torjunta-aineita”, jossa on vinkkejä ja ohjeita erilaisten torjuntaliuosten tekemiseen kotitarpeista. Tarhurin Työkalupakki löytyy Auringontahti.fi-sivustolta ja saat pääsykoodin sinne, kun tilaat tästä Pihakirjeen!
Muista kuitenkin, että mikään aine ei valikoi uhrejaan!
Eli jos aine tappaa tuholaisen, se on aina enemmän tai vähemmän haitallinen myös muille eliöille.
Tuholaisten torjunta täydellisesti ei ole mikään ihannetilanne luonnonmukaisessa pihassa.
Kun niitä tuholaisia pieniä määriä on, silloin pihassa on myös niiden luontaisia vihollisia.
Jos ja kun, vaikkapa säiden takia, tuholaiset sitten yhtenä vuonna uhkaavat lisääntyä liikaa, on myös niiden viholliset jo valmiina paikalla.
4. Tarjoile luonnon apureillesi riittävästi raaka-aineita ja hyvät työolosuhteet!
Kompostoi ja kierrätä pihalla kaikki eloperäinen jäte.
Suosittelen keittiöjätteille lämpimästi Bokashi-menetelmää!
Siitä saat myös erinomaista kastelulannoitetta ihan kaupan päälle. ”Bokapisu” elävöittää tavallista huonekasviruukunkin multaa.
Älä kerää istutuksista kuolleita kasvinosia pois, vaan silppua ne vai pienemmiksi ja jätä apureitten raaka-aineeksi.
Vältä samoin turhaa haravointia etenkin syksyisin. Maahan jäävä aines on tärkeä talvisuoja monille hyötyhyönteisille.
Jos et saa tarpeeksi raaka-aineita kerättyä omalta pihalta ja keittiöstä, osta luonnonmukaisia lannoitteita kaupasta.
Merkkejä löytyy paljon, mutta ole tarkkana sen suhteen, että ne todella ovat luonnonmukaisia aineita! Luomu on trendikästä ja ikävä kyllä sitä välillä käytetään aika holtittomasti markkinoinnissa hyväksi.
Luonnonmukainen lannoitus käytännössä
Meillä suurin osa avomaan istutuksista pärjää ilman erillisiä lannoitteita, maahan lisätään vain säännöllisesti kompostia.
Tietysti vältämme myös siivoamasta kuollutta kasviainesta pois pihalta; ei juurikaan haravoida, nurmisilput jää maahan, perennat talventörröttäjiksi ja lopulta silpuksi penkkiin jne.
Kesällä mm. marjapensaat saavat usein lisälannoitusta virtsalla, kiitos kuivakäymälämme.
Toisinaan, ei kuitenkaan vuosittain, annan myös lisäravinteita purkista mm. emotarhan istutuksille. Keväällä esim. Nekon Vegamixia, syksyllä taas typettömiä lannoitteita, mm. erityisen hyvin kevyelle hiekkamaalle sopivaa Luonnonkalia.
Tuhkaa levitetään niin keväisin kuin syksyisinkin, jos sitä on tarjolla. Meillä ei muuten juuri maita kalkita ja mitattu pH onkin normaalisti himpun alle 6. Tuhkaa käyttäessä muista, että se on myös kalkitusaine, joten älä käytä molempia!
Ruukuissa käytän joko itse tehtyä multaa (hiekkaa, käytettyä vanhaa multaa (tai sen puutteessa pussista tavallista puutarhamultaa) ja kompostia/bokashimultaa) tai tätä turpeetonta ruokokasvualustaa.
Sisäkasvatuksessa taimet saavat säännöllisesti Bokashin tuottaamaa bokapisua tai jos typpivajetta näyttää olevan Nekon luonnonlannoitetta joko nestemäisenä tai kuivana.
Toisinaan käytän vihannesten taimille myös Nekon Kasviravinnetta. Se ei ole luomulannoite, mutta olen sen todennut toimivan hyvin myös luomukasvualustan kanssa. Se sisältää tasapainoisen ja nopeasti vaikuttavan sekoituksen kaikkia kasvien tarvitsemia ravinteita.
Käytämme tavanomaisia lannoitteita myös monivuotisten taimikasvatuksessa.
Myyntiin tarkoitetut taimet, jotka joutuvat kasvamaan ahtaassa ruukussaan useamman vuoden, lannoitetaan kastelun yhteydessä toisinaan ihan tavanomaisilla yleislannoitteilla.
Miksi?
Ikävä kyllä liian ahdas ruukku (jota on pakko myynnin takia käyttää) ei oikein mahdollista luonnonmukaista lannoittamista mullan kautta myytävillä taimilla. Tai onnistuisihan se, mutta edellyttäisi melkoista mullanvaihtourakkaa vuosittain…
Kastelemme kuitenkin nämä kasvit täsmäkastelulla, joten ravinteiden huuhtoutumista ei pääse ympäristöön tapahtumaan.
Yksivuotiset kasvit pärjäävät normaalisti ruukutuksen yhteydessä annetuilla luomulannoitteilla koko kasvukauden.
Kun alat ajatella pihasi hoitoa luonnonmukaisesti tulet aika nopeasti yllättymään yhdestä asiasta: se on paljon helpompaa kuin perinteinen tyyli!
Olen tämän hyvin hämmästyneen kommentin kuullut monilta.
Kokeile ja ylläty sinäkin!
Lisätietoa luonnonmukaisesta lannoittamisesta löydät mm. näistä artikkeleista:
Yksi kommentti artikkeliin ”Näin lannoitat luonnonmukaisesti”