Lannoitus

Valo, lämpö ja vesi ovat kasveille elintärkeitä. Mutta ihan ne eivät yksinään riitä. Kasvuun ja sadon tuottamiseen tarvitaan myös ruokaa, eli ravinteita.

Ammattiviljelyssä lannoittaminen on tarkkaa puuhaa, suunniteltua ja laskettua. Kotipuutarhurille kasvien ravinnetarpeet tulee usein mieleen vasta sitten, kun joitain puutoksia alkaa ilmetä. Toisaalta moni taitaa lannoittaa pihaansa myös ”tavan mukaan”, rutiinisti aina samalla tavalla.

Kotipihassa lannoittaminen voi olla helppoa tai vaikeaa, riippuen omista tavoitteista, valituista menetelmistä ja kasveista sekä pihan ominaisuuksista. Mutta hommaa helpottaa huomattavasti, jos tiedät mitä ne kasvit oikeastaan kasvuunsa tarvitsevat.

Kasvutekijät

Niitä tekijöitä, jotka ovat kasvin normaalille kasvulle elintärkeitä, sanotaan kasvutekijöiksi. Niitä ovat:

  • valo
  • lämpö
  • hiilidioksidi
  • vesi
  • ravinteet
  • kasvin perinnölliset tekijät

Kun hoidamme kasveja, koitamme käytännössä aina vaikuttaa juuri näihin kasvutekijöihin.

Kolme ensimmäistä liittyvät ilmastoon ja niihin vaikutusmahdollisuudet ovat aika pienet. Joskus kesä on kylmä, joskus lämmin, joskus paistaa, joskus sataa.

Pienellekin pihalle voit luoda erilaisia pienilmastoja, valikoida suojaisia kasvupaikkoja  ja voit suojata kasveja mekaanisesti esim. hallalta tai kevätahavalta.

Veden saantiin voimme tietysti vaikuttaa helposti kastelulla.

Perinnöllisiin tekijöihin vaikutat aina, kun valitset pihaasi kasveja.

Suurimmat vaikutusmahdollisuudet meillä on kuitenkin siihen maaperään, jossa ne kasvit kasvavat. 

Kasvutekijöistä puhuttaessa maaperän ominaisuudet jaotellaan usein kolmeen osaan:

  1. Kemiallisiin (ravinteet, happamuus ja suolapitoisuus eli johtoluku)
  2. Fysikaalisiin (maan rakenne, ilmavuus/tiiviys, vedenpidätyskyky)
  3. Biologisiin (maan eliöt, bakteerit, sienet, hajottajat, madot, jotka ovat vuorovaikutuksessa kasvien kanssa niin hyvässä kuin pahassakin)

Miten sitten vaikutat näihin pihaa hoitaessasi?

  1. Kemiallisiin kasvutekijöihin vaikuttaa lannoittaminen. Kun kalkitset tai levität tuhkaa puskan juurelle, kun ripottelet kanankakkaa perennapenkkiin tai kastelet kasvihuonetomaattejasi lannoitevedellä, vaikutat maan kemiallisiin ominaisuuksiin
  2. Fysikaalisiin kasvutekijöihin vaikutat, kun esim. lisäät maahan kompostimultaa tai hiekkaa, levität katteita tai ylipäätään muokkaat jollain tavalla sitä maata.
  3. Biologisiin tekijöihin vaikutamme väillisesti aina, kun maalle tai siinä kasvaville kasveille jotain teemme. Muokkaamme samalla maan eliöiden elinympäristöä joko niille mukavammaksi tai ikävämmäksi.

 (Ja huom! Jos käytät esim. glyfosaattia, etikkaa tai suolaa rikkaruohojen torjuntaan tai ruiskuttelet pesuaineita kirvojen karkotukseen, saatat samalla tuhota maan biologiset kasvutekijät jopa vuosiksi eteenpäin kokonaan!)

Lannoittamisella pyrimme siis aina vaikuttamaan kemiallisiin kasvutekijöihin siellä maassa, eli ravinteisiin.

Mitä ravinteita kasvit tarvitsevat?

Kasvien ravinnetarve hieman vaihtelee kasvista riippuen. Kaikki kasvit kuitenkin tarvitsevat 16 erilaista alkuainetta, joista kolmea (hiili, vety ja happi) ne saavat suoraan vedestä tai ilmasta.

Loput ravinteet voidaan jakaa kahteen osaan:

  • Makroravinteet, joita tarvitaan kiloja hehtaarille
  • Mikroravinteet, joita tarvitaan grammoja hehtaarille

Makroravinteista tärkeimmät ovat typpi, fosfori ja kalium ja näiden määrät ilmoitetaan aina myös lannoitepussin kyljessä.

Typpi (N)

Lannoittaminen
Herne kuuluu ns. typensitojakasveihin, jotka ovat typen suhteen omavaraisia. Ne hyödyntävät maassa eläviä bakteereja, jotka muokkaavat ilman typen kasveille sopivaan muotoon.

Typpeä kasvit ottavat joko maasta tai ns. juurinystyräbakteerien avulla suoraan ilmasta (esim. palkokasvit).

Sen tarve on suuri ja puute yleinen. Puutteeseen liittyy heikko kasvu ja vaalea väri lehdissä.

Liika-annostuskin on mahdollinen. Silloin lehdet ovat poikkeavan tumman vihreät. Kasvu voi olla niin runsasta, että lehti menee jo kippuralle (esim. tomaatilla melko yleistä).

Liiallinen typpi haittaa monivuotisen kasvin tuleentumista syksyllä ja altistaa tuholaisille ja kasvitaudeille.

Fosfori (P)

Fosfori on valkuaisaineiden ainesosa ja kaikelle elämälle tärkeä alkuaine. Sitä saadaan kiviaineksista, erityisesti apatiitista.

Kasveille se on tärkeä erityisesti energiataloudessa. Se vaikuttaa kukkimiseen, siementuotantoon ja talvenkestävyyteen. 

Fosforin puutteen oireina on mm. heikko kasvu ja kukinta, punertava väri ja heikko juuristo.

Maan happamuus vaikuttaa fosforin muotoon maassa. Hyvin happamassa maassa se on muodossa, jota kasvit eivät pysty hyödyntämään. Tällöin oireet kertovat fosforin puutteesta, mutta ongelman korjaaminen vaatii maan happamuuden vähentämistä. Fosforilannoituksesta ei ole silloin mitään hyötyä.

Kalium (K)

Kalium liittyy mm. kasvin vedenottoon. Sen puutoksessa kasvin nestejännitys on usein heikko, lehdet tai jopa kokonaiset versot roikkuvat. Lisäksi lehtien reunat kellastuvat tai ruskettuvat.

Kalium edistää juurten ja mukuloiden kasvua ja lisää kasvin talvenkestävyyttä.


Oletko Auringontähden Viikkokirjeen tilaaja? Jos olet, löydät Kirjastostamme täydellisen taulukon kaikista kasvien tarvitsemista ravinteista sekä niihin liittyvistä puutosoireista. (Tarkista ohjeet rekisteröitymiseen Viikkokirjeen lopusta)

Jos et vielä ole mukana, liity mukaan tästä.


Pihan lannoittaminen

Miten sitä kotipuutarhaa sitten kannattaisi lannoittaa? Ihan ensimmäisenä kannattaa teettää maasta viljavuusanalyysi, josta saat selville maaperän ominaisuudet toimiesi pohjaksi.

Lannoittamisen konstit on monet:

  1. Valmiit yleislannoitteet kaupasta.
    • Etu: helppous niin hankkimisessa, levittämisessä kuin annostelussakin (valittavissa nestemäiset tai rakeiset)
    • Haitta: ei ota huomioon mahdollisia erityisvaatimuksia tai maaperän ominaisuuksia, tulee isolla pihalla melko kalliiksi
  2. Erikoislannoitteet
    • Etu: ravinteet oikeassa suhteessa juuri tietyille kasveille (esim. tomaattilannoite, ruusulannoite, rodo-/havulannoite jne.)
    • Haitta: ei ota huomioon maaperän ominaisuuksia, hinta
  3. Valmiit eloperäiset lannoitteet
    • Etu: eloperäiset lannoitteet liukenevat maahan hitaammin, ruokkivat myös maan pieneliöitä ja näin mm. parantavat maan rakennetta. Annostelu on helppoa ohjeen mukaan.
    • Haitta: ei ota huomioon maaperän ominaisuuksia tai erityistarpeita
  4. Erilaiset luomumenetelmät, esim. katteet, komposti, lanta jne.
    • Etu: voit hyödyntää lähes kaikkea, mitä pihallasi tuotatkin. Keittiöjätteet, kasvijätteet pihalta, jopa omat vessatuotoksesi. Ilmaista ja ekologista, vaikutukset maassa ovat laajat ja pitkäaikaiset.
    • Haitta: työlästä ja ravinnepitoisuuksiltaan vaihtelevaa.

 

Tässä yhteydessä on hyvä muistaa, että valmiit kaupan lannoitteetkaan eivät suinkaan ole mitään myrkkyjä tai ”lisäaineita”. Ne sisältävät ihan niitä samoja ravinteita kuin ns. luomulannoitteetkin, mutta teolliseen muotoon pakattuna. 

Asiaa voisi verrata ihmisten syömiin vitamiinipillereihin. Luomukonstein tarjoat kasveillesi ”monipuolista ravintoa” ja normaalitilanteessa ne saavat sen avulla maasta kaiken tarvitsemansa.

Mutta toisinaan saattaa tulla tilanteita, että maan ravinteet eivät kasvin tarpeisiin riitäkään ja silloin voi olla tarpeen tarjoilla sille lisäravinteita ”purkista”. Syy voi olla kasvin poikkeuksellisen suuressa tarpeessa tai sitten tarjoamassasi ”ravinnossa”.

Toisaalta kaikki tarvittava löytyy kyllä luonnosta, mutta sen löytäminen ja kasveille tarjoileminen vaatii hieman enemmän perehtymistä. Luomukonsteista löydät lisätietoa tästä artikkelista.

Puutarhurin kirjasto

 

Kannattaako rutiinilannoitus?

Mainokset usein muistuttavat meitä:

”Nyt on kevätlannoituksen aika!”

”Nyt on aika kalkita!”

”Nyt on aika varmistaa kasvien talvenkestävyys ja ensi vuoden sato, anna syyslannoite!”

Pitääkö näitä uskoa? Onko puutarhaan pakko levittää vuosittain lannoitteita ja kalkkia mainosten mukaisesti, vai onko tämä ihan markkinamiesten juoni?

Luonnonmukaisen pihan perusperiaate on ravinteiden kierto, ihan kuten luonnossakin. Täydellisesti toimivaan luomupihaan ei tarvitse tuoda mitään ravinteita ulkopuolelta, ehkä vain hieman siirrellä paikasta toiseen.

Kun huolehdit ensisijaisesti maan hyvästä viljelykunnosta, siinä kasvavat kasvit saavat useimmiten kaiken tarvitsemansa maasta juuri silloin, kun sitä tarvitsevat.

Kevätlannoitus

Keväällä kasvit janoavat etenkin typpeä kasvuunsa. Kevätlannoitteina myytävät valmisteet ovatkin usein hyvin typpipitoisia. Kevätlannoitteeksi sopii hyvin kompostoitu lanta, pissivesi tai vahva keittiöjätekomposti. Kanankakkarakeet toimivat hyvin myös.

Typen määrä maassa kasvaa keväisin ilman ihmistäkin. Talven jälkeen maassa on runsaasti maatumattomia kasvijätteitä ja kosteutta, jolloin maan pieneliöiden toiminta vilkastuu. Pieneliöiden ”multatehtaassa” syntyy myös kasveille sopivassa muodossa olevaa typpeä.

Liiallista typpilannoitusta kannattaa kuitenkin välttää esim. marjakasveilla myös keväällä. Liika typpi innostaa kasvia kasvattamaan lehtiä kukkien ja marjojen kustannuksella.

Kalkitus

Maan pH määrää kalkituksen tarpeen. Olet varmasti kuullut, että Suomen maaperä on luonnostaan hapan? Tämä pitää paikkansa, mutta se sinun pihamaasi ei useinkaan ole luonnollinen ”Suomen maaperä”.

Neuvo vuosittaisesta ylläpitokalkituksesta on auttamattomasti vanhentunut, sillä harva piha on enää happamalle metsämaalle perustettu ja happamat sateetkin alkavat olla jo historiaa.

Maan happamuuteen vaikuttaa pihan perustamisessa käytetty kasvualusta, pohjamaan laatu ja viljelytavat. Kompostin ja eloperäisten katteiden käyttö pitää useimmiten maan pH:n sopivana, eikä vuosittaista kalkitusta tarvita ollenkaan.

Kalkki (tai tuhka) muuttaa maan happamuutta, joten turhaan sitä ei koskaan kannata levitellä. Liian emäksinen maa on ihan yhtä huono kasvien kannalta kuin liian hapankin. Lisäksi siitä on muitakin haittoja, mm. nilviäiset viihtyvät sitä paremmin, mitä enemmän pihaa on kalkittu.

Kalkituksesta löydät lisää tietoa täältä.

Syyslannoitus

Syyslannoituksen tarkoituksena on tarjota kasveille erityisesti kaliumia ja fosforia, joita se tarvitsee mm. juurien kasvuun ja seuraavan vuoden kukintaan. Syyslannoite on joko kokonaan typetön tai vähätyppinen. (Se ei kuitenkaan poista maasta typpeä, kuten joskus kuulin väitettävän…)

Kasvit käyttävät ravinteita maasta tarpeensa mukaan. Keväällä ja kesällä runsaammin typpeä, loppukesästä taas kaliumia ja fosforia. Jos olet antanut näitä ravinteita koko kasvukauden tarpeiksi jo keväällä, niitä on jäljellä vielä loppukesälläkin ja erityisen syyslannoituksen tarvetta ei ole.

Jos haluat syyslannoitteita käyttää, muista tehdä se ajoissa. Tuleentuvat kasvit eivät enää mitään ravinteita käytä, joten syyskuussa syyslannoitteiden levittämisestä ei ole mitään hyötyä.

Näin meillä:

Maahan istutetut kasvit hoidetaan luonnonmukaisesti; kuolleet kasvinosat jätetään istutusalueille ja lisäpotkua tarjoillaan kompostin, eloperäisten katteiden ja lantavalmisteiden avulla keväällä. Syyslannoitteita en käytä ollenkaan, kalkkia levitetään vain, jos pH-mittari sille näyttää tarvetta.

Ruukuissa kasvavat taimet ovat ”letkuruokinnassa”. Niiden pieneen multatilaan ei millään saa mahtumaan tarpeksi pitkävaikutteisia lannoitteita, joten ravinteet annetaan kastelun yhteydessä veden mukana. 

Taimet saavat typpipitoista kastelulannoitetta kerran viikossa touko-heinäkuun ajan. Elokuun alussa vaihdetaan sitten vähätyppiseen PK-lannoitteeseen, jota annetaan kerran viikkoon  niin kauan kuin taimien kastelua jatketaan.

Oliko tämä artikkeli sinulle hyödyllinen? Voit kiittää jakamalla sitä muillekin  🙂 !

 

2 Thoughts to “Ruokaa kasveille – kotipuutarhan lannoittaminen”

  1. […] Mahdolliset kuivikkeet ja kompostoitumisaste vaikuttavat näihin arvoihin. (Kasvien ravinnetarpeista voit lukea lisää täältä.) […]

  2. […] Mitä ravinteita puutarha sitten kaipaa? Siitä voit lukea lisää tästä artikkelista. […]

Comments are closed.