3 myyttiä puutarhanhoidosta

Puutarhassa on yksi sääntö yli muiden: kaikki vaikuttaa kaikkeen. Asiat tuppaavat aina olemaan monisyisempiä kuin aluksi arvasikaan.

Siksi pihanhoidossa ei olekaan mitään ainoita oikeita tapoja tehdä asioita. Ja samasta syystä ongelmien syyt ja seuraukset voivat olla hyvin erilaisia eri pihoilla. 

Tästä huolimatta pihanhoidon neuvoissa liikkuu paljon erilaisia myyttejä oikeista toimintatavoista ja ”faktoista”, jotka saattavat hämmentää etenkin tuoretta pihanomistajaa. Kun yksi on pihallaan onnistunut ratkaisemaan ongelman yhdellä tavalla, helposti tätä ohjetta sitten jaetaan kaikille toimivana ratkaisuna.

Kun tähän sitten vielä lisätään se, että ohjeen antaja ei välttämättä itsekään tiedä, mikä hänen monista toimenpiteistään nyt ongelman oikeasti ratkaisi, soppa on valmis!

 

Oletko sinä joskus törmännyt näihin kolmeen puutarhanhoidon myyttiin?

Luonnonmukainen piha verkkokurssi

 

1. Nurmikon sammaloituminen johtuu kalkin puutteesta

Lähes aina, kun joku pyytää neuvoja sammaloituneen nurmikon korjaamiseen tulee vastaus ”levitä sille kalkkia”. Ja toinen ehdotus on sitten heti perään ”ilmastoi se maa talikolla ja laita reikiin hiekkaa”.

Sammaloitumisen pääsyy ei kuitenkaan ole maan laatu vaan nurmiheinien huono vointi.

Sammaloituminen on aina seuraus, ei syy.

Sammaleen kasvutapa poikkeaa ruohovartisten kasvien tavasta. Sillä ei ole juuria. Siksi sille maan laatu on huomattavasti mitättömämpi juttu kuin muille kasveille. Suomessa kasvaa reippaasti yli 800 erilaista sammalta, joten niitä löytyy ihan kaikenlaisille kasvupaikoille.

Kun nurmikko, tai mikä tahansa paikka, sammaloituu, kasvupaikan ominaisuuksilla on kyllä merkitystä lajin tunnistamisessa. Toiset viihtyvät happamassa, toiset emäksisessä, kolmannet kosteassa, neljännet kuivassa. Kun ja jos tunnistat sammaleen, voit lajista päätellä, miksi se kasvaa juuri siinä.

Tunnistaminen on kuitenkin haastava tehtävä maallikolle, ja jopa tälle puutarhurille. Onneksi on helpompikin konsti sammaleen torjumiseen.

Sammaleet ovat nimittäin useimmiten todella huonoja kilpailemaan muiden kasvien kanssa. Torjuntaa kannattaakin lähteä aina miettimään sen istutetun kasvin kautta.

Mieti miksi nurmiheinät voivat huonosti ja jättävät sammaleelle tilaa.

  • Onko ravinteita liian vähän?
  • Onko kasvupaikka liian varjoisa heinille?
  • Onko maa liian tiivis tai märkä?

Kun parannat nurmiheinien tai istutettujen kasvien oloja, sammal väistyy kyllä ihan itsestään.

 

Lue lisää luonnonmukaisen nurmikon perustamisesta tästä artikkelista.


2. Lehtokotiloiden torjunnassa tärkeintä on huolellinen kitkeminen

Noin äkkiä ajateltuna tämä tuntuu tietysti loogiselta. Kun kitket huolellisesti pois kotilon lempikasvit, ne eivät niiden perässä pihaan enää tule. Mutta valitettavasti tässä ajatuksessa on pari pahaa virhettä.

Torjunnan kannalta on oleellista miettiä, miksi ne lehtokotilot pihaan tulevat ja mitä siellä mieluiten tekevät.

 

Miksi lehtokotiloiden määrä on lisääntynyt?

Lehtokotilot eivät tule pihaan tiettyjen kasvien vaan pihan kokonaisolosuhteiden takia. Ne viihtyvät lehdoissa ja löytävät kyllä paikalle, jos pihasi sellaiselta niistä näyttää. Millainen on sitten lehto?

Sen maa on kalkkipitoinen, se on jatkuvasti mukavan kostea ja reheväkasvuinen. Siis ihan kuten nykyään ”hyvin hoidettu” puutarha tuppaa olemaan.

Lehtokotiloiden määrän lisääntyminen johtuu siis ennenkaikkea pihojen hoitotapojen muutoksesta. Nykyään pihoja kalkitaan säännöllisesti (jopa liikaa), lannoitetaan tehokkaasti nurmikkoa myöten ja kastellaan runsaasti.

Tavoitteena on monilla juurikin rehevän lehtomaiset olosuhteet, koska niissä monet suosituimmista puutarhakasveista viihtyvät. Mutta niinpä viihtyy myös sitten nilviäisetkin!

Kun sitten tätä lisääntynyttä hoitotarvetta koitamme vähentää vaikkapa käyttämällä katteita, pihan olosuhteet eikun vain paranevat lehtokotilon mielestä.

Edes helteellä ei tule kotilolle hiki, kun pääsee kaivautumaan suojaan katteen alle!

Ja ihana ihminen sitten vielä kastelee illalla, jolloin kotiloiden on mukava sieltä kostean katteen alta tulla taas ruokailemaan kostean maan päälle.

 

Mitä lehtokotilot pihassa tekevät?

Lehtokotilot syövät mieluiten tuttuja ja turvallisia lempikasvejaan. Vuohenputkea, nokkosta, voikukkaa ja muita tyypillisiä lehdon luonnonkasveja.

Jos näitä kasveja ei ole tarjolla, kotilot etsivät sitten seuraavaksi parasta. Ne eivät suinkaan lähde pihasta pois, jos kitket niiden lempiluonnonkasvit, vaan siirtyvät sitten syömään niitä sinun istuttamiasi kasveja sen sijaan. Ja sitähän sinä juuri et halua, vai mitä?

Toki, jos naapuri ei kitke ja sinä kitket, saatat onnistua karkoittamaan lehtokotilot sinne naapuriin. Mutta tämä nyt on aika lyhytnäköistä. Lehtokotilo kulkee helposti päivän aikana 15-20 metrin matkan. Kun populaatio siellä naapurissa lisääntyy ja lempiruoka uhkaa loppua, ne ovat äkkiä takaisin sinun pihassasi.

Kitkemisestä et ehkä kokonaan pääse, mutta jätä niitä kotiloiden lempikasveja kuitenkin sinne pihan reunalle. Kun keräät sieltä sitten ajoittain kotilot pois (paljon helpompaa kuin koko pihan alueelta), populaatio ei kasva liian isoksi ja jäljelle jääneille riittää ruokaa siellä pihasi reunassa. Näin istuttamasi kasvit saavat olla rauhassa.

Pysyvämpi ratkaisu on sitten miettiä sen pihan kasvuoloja laajemmin. Voisitko muokata sitä jotenkin kotiloille epämieluisammaksi?

Meidän taimistomme ympärillä kasvaa metsää. Aivan kasvattamon vieressä on lehtomainen koivikko, entiselle pellolle aikoinaan perustettu. Tässä koivikossa asustaa myös lehtokotiloita.

Ne eivät kuitenkaan ole koskaan tulleet sieltä pihallemme aterioimaan. Pihaan päin eksyvät jäävät reunan lehtevään luonnonkasvipöheikköön, eivätkä halua vapaaehtoisesti lähteä ylittämään sen vieressä olevaa 2-3 metrin leikattua nurmikaistaletta.

Istutukset ja taimet saavat olla rauhassa.

 

Lehtokotiloiden torjunnan konstit on siis:

  1. Vähennä kastelua, etenkin iltaisin
  2. Peitä maa mieluummin kasveilla kuin katteilla
  3. Älä kalkitse liikaa, hapan maa on lehtokotiloille epämiellyttävä ja luotaantyötävä
  4. Jätä kotiloille ”laitumia”, eli mieluisia luonnonkasveja, pihan reuna-alueille ja kerää ne sieltä pari-kolme kertaa kesässä. Näin populaatio ei kasva liian suureksi, eikä uhkaa istutuksiasi.

Onko pihassasi joitain muita tuholaisia? Vinkkejä niiden torjuntaan löydät tästä postauksesta.


3. Puutarhanhoito on aina taistelua luontoa vastaan

Arvaas mitä, juuri tämä ajatus tekee pihanhoidosta työlästä, stressaavaa, toivotonta ja arvaamatonta!

Kuvittelin kyllä näin aikoinaan itsekin. Mitäpä muuta se jatkuva kitkeminen, leikkaaminen ja tuholaisten kyttääminen on kuin taistelua? Mutta olin todella väärässä.

Pihasi on aina osa ympäröivää luontoa. Ihan riippumatta siitä, ympäröikö sitä metsät, toiset puutarhat tai asfalttiviidakko. Katsopa joskus ilmakuvia; vaikka ihminen on ”valloittanut” joka kolkan maapallosta, se on silti pääosin sininen ja vihreä pallo.

Sinunkin pihasi asukkaissa sinä edustat mikroskooppisen pientä vähemmistöä! Siellä asuu sinun lisäksesi miljardeja mikrobeja, miljoonia hyönteisiä, tuhansia kasveja. Ei ole mitään järkeä edes yrittää taistella tätä porukkaa vastaan! Taistelu on loputon.

Lopeta taistelu mahdotonta vastaan ja ryhdy sen sijaan tekemään luonnon kanssa yhteistyötä!

Tutustu pihasi asukkaisiin, opi tuntemaan niiden käyttäytymistavat, tarpeet ja haasteet. Sen jälkeen pidä neuvottelu ja sovi kohtuulliset rajat.

Kun annat luonnolle tilaa pihassasi, se antaa tilaa sinulle toteuttaa unelmiasi ja tarpeitasi.

Ja tulee jopa avuksesi!

Puutarhanhoidon apulainen

Lisää vinkkejä luonnonmukaiseen pihanhoitoon löydät mm. näistä artikkeleista:

Luonnonmukainen pihanhoito – ekologista ja kestävää

Ruokaa kasveille – kotipuutarhan lannoittaminen

Maan kalkitus – säännöllinen hoitotoimi vai tarpeen mukaan?


Jos koet, että et yksinäsi osaa pitää YT-neuvotteluja pihasi asukkaiden kanssa, tule mukaan Luonnonmukainen piha kurssille!

Klikkaa alta ja lue lisää:

Luonnonmukainen piha verkkokurssi

 

 

 

Kommentoi helposti Facebook profiililla!

Vastaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: