Taimitarha herää eloon talven jälkeen

Jaa tästä hyvät jutut kavereillekin!

Taimitarha on yrityksenä siitä jännä, että se nukkuu talven. Yrittäjä itse ei toki nuku, mutta kaikki tuotannollinen toiminta uinuu. Tänä keväänä tuo talviuniaika on tuntunut vain jatkuvan ja jatkuvan.

Olen toiminut puutarhayrittäjänä vuodesta 2005, eli 12 vuotta jo! Pari ensimmäistä vuotta vain kasvatettiin myytävää ja opiskeltiin yrittäjyyttä. Myynti aloitettiin 2007 kesällä ja verkkokauppa 2008.

Vaikka verkkokauppa on ollut meille alusta lähtien se päämyyntikanava, pieni Taimipiha-myymälä tuntuu itsestä kuitenkin Auringontähden sydämeltä.

Taimipihan kuntoon laittaminen keväällä onkin vuosien varrella muodostunut minulle merkiksi kesän alkamisesta. Tänä keväänä tähän työhön päästiin vasta viikolla 20, eli pari-kolme viikkoa normaalia myöhemmin.

Millainen on taimistoyrittäjän normikesäpäivä? Lue siitä tästä.

Pikkumyyn talvipesti

Monta vuotta Taimipihan myyntikatoksena toimi teltta, mutta siinä oli monta hankaluutta. Se piti aina syksyllä purkaa ja keväällä kasata. Kankaat repeilivät ja tuuli riepotteli.

Eräänä aamuna se odotti meitä töihin tulevia kyljellään. Jotenkin se oli noussut kuin suoraan ylös ja kiepsahtanut sitten viereen kyljelleen. Kaikki sisällä oli pysynyt paikallaan, ne vain olivat yhtäkkiä taivasalla.

Teltta kaatuu

Pari vuotta sitten rakensimme pysyvämmän katoksen. Koska vanhalla tilalla piharakennuksia riittää, piti uudelle tulokkaallekin keksiä joku nimi. Se sai kutsumanimen Pikkumyy, Joensuussa sijaitsevan kauppakeskus Iso Myyn innoittamana.

Taimipiha valmistellaan talveen syksyllä loka-marraskuussa. Taimet kipataan kyljelleen ja taimilaput kätketään purkkien alle.

Taimet talviunille
Lumi saa sataa lämpimäksi peitoksi taimien päälle.

 

Talvisuojia rojuille ei koskaan ole liikaa. Niinpä Pikkumyykin saa toimia varastona talven ajan. Siellä talvea viettää mm. polkupyörät, peräkärry ja vene. Seinät suljetaan pressuilla ja taimitarha häviää lumen alle.

Taimipiha talvella

 

Taimitarha herää

Lumi on tärkeä kumppani talvipakkasilla, mutta keväällä sen pois sulamista odotetaan kieli pitkällä. Ensimmäinen lumen alta pilkottava taimipurkki herättää toivoa ja luo liikettä niveliin. Pikkumyyn tyhjennys rojuista aloitetaan.

Tämä kuva on otettu Vappuna 2017. Rivien päädyn pienet perennapenkit jo pilkistävät lumen alta.
Sama paikka yhdeksän päivää myöhemmin…

 

 

 

 

 

 

 

Kun lumi ja jää on sulanut, purkit nostetaan pystyyn. Taimipihalla tämä homma on nopeasti tehty, varsinkin jos saan koko perheen houkuteltua mukaan. Kasvattamon puolella purkkeja on tuhansittain ja siellä homma käy pikkasen enemmän selän päälle.

Purkkien nosto on kuitenkin tehtävä nopeasti sulamisen jälkeen. Kun kasvit heräävät kasvuun, ne kuivuvat kevättuulessa ja auringossa parissa päivässä. Purkkien käännön tarkoitus on valuttaa multa kuivaksi, mutta keväällä siitä on vain haittaa.

Jos meteorologi sattuu lupaamaan sadetta, vielä nurin olevia purkkeja lähdetään nostamaan vaikka iltauutisilta. Kaikki taivaalta tuleva vesi on tärkeä saada purkkeihin, kun kasteluvettä järvestä saadaan vasta jäiden lähdettyä.

 

Perennojen kevätkunnostus

Käännön jälkeen näky ei silmiä hivele. Kaikki perennojen kuolleet versot ja kankaita peittävät lehdet saavat taimiston näyttämään lähinnä kuolleiden perennan taimien hautausmaalta.

 

Seuraavaksi käyn perennat rivi kerrallaan läpi. Jokainen ruukku nostetaan ylös, puhdistetaan ja asetellaan paikoilleen puhtaaksi harjatulle kankaalle.

Taimitietokyltti naputellaan vasaralla maahan. Samalla tietysti kirjataan takaraivoon ylös tulevia toimenpiteitä. Tämä pitää ruukuttaa uudestaan, tuosta on ruukku hajonnut, tämä perenna pitää jo jakaa kahtia, näille pitää tehdä sammaleenpoisto.

Yksi ongelma meillä on ruukkujen sammaloituminen. Se ei suinkaan johdu happamoitumisesta, kuten moni sammaleen syyksi aina kuvittelee. Ruukuissa on kalkittua ja lannoitettua puutarhamultaa.

Se ei myöskään johdu ravinnepuutoksista, sillä ruukkutaimia lannoitetaan kerran viikkoon kastelun yhteydessä.

Syynä sammaloitumiseen on tiivistyminen, joka puolestaan johtuu letkukastelusta. Vaikka paine ei mikään kova olekaan, suoraan ruukkuun tuleva vesi tiivistää mullan pintaa niin paljon, että sammal tykkää.

Korjaustoimenpiteenä pitää poistaa sammal pinnasta ja korvata uudella mullalla. Tai sitten vaihdetaan koko multa, tilanteesta riippuen. Tämä aiheuttaa aika tavalla lisätyötä, mutta letkukastelulle ei tässä meidän kasvatustavassa ole vaihtoehtoakaan keksitty. (Kerro toki, jos sinulla olisi hyvä idea…)

  • Tippukastelua on mietitty, mutta se edellyttäisi samankokoisia ruukkuja, meillä koot vaihtelevat muutamasta sentistä lähes ämpärin kokoiseen. Lisäksi kasteluun käytetyn järviveden mukana tulee roskaa, joka äkkiä tukkisi suuttimet.
  • Sadetustakin on kokeiltu, mutta avomaalla tuuli aiheuttaa ongelmia. Hyvin harvoin on niin tyyntä, että vesi todellakin menisi sinne minne halutaan. Lisäksi sadettamiseen kuluu vettä hirveät määrät, kun samalla kastellaan myös käytävät.
  • Altakastelu olisi taimille hyväksi, mutta senkin järjestäminen avomaalla olisi hankalaa. Välillä kun taivas antaa vettä liiankin kanssa. Talveksi systeemi pitäisi purkaa tai taimet siirtää muualle.

Niinpä meillä ”täsmäkastellaan”, kuten menetelmää itse kutsumme. Vettä annetaan pienehköllä paineella joka ruukkuun erikseen. Ja sammaloituneita ruukkuja sitten vuosittain puhdistetaan…

 

Aikaa tähän perennojen kevätkunnostukseen Taimipihalla menee yhden ahkeran työpäivän verran. Tosin se aika usein kyllä jakaantuu kahteen päivään. Jo ruukkujen kääntö muistuttaa pitkän talven jälkeen reisilihasten olemassaolosta, puhumattakaan heti sitä seuraavasta ruukkujen nostelusta.

Melko tönkköä on puutarhurin kulku näinä päivinä. Mutta parissa viikossa lihakset muistavat tehtävänsä ja kumartelu ja kykkiminen sujuu taas kivutta.

Taimipiha keväällä
Urakan jälkeen näyttää jo paljon paremmalta, vaikka vihreää ei purkeissa vielä juuri näykään.
Puuvartiset ovat Taimipihalla varjoisammassa paikassa ja lumien sulamista joudutaan odottelemaan hieman pidempään.

 

 

 

 

Puutarhuri sisustajana

Seuraavaksi pistetään sitten Pikkumyy kesäkuntoon. Sinne tulevat myyntiin kaikki yksivuotiset vihannesten, yrttien ja kukkien taimet. Ja tietysti kassatoiminnot. Pikkumyy toimii meillä myös verkosta tilattujen taimien pakkauspaikkana.

Kalustus on kierrätystavaraa ja vaihtelee aina vuosittain tarpeiden ja käytettävissä olevien kalusteiden mukaan. Paikka on kalusteille melko haastava. Hyllyillä ja lavojen päällä olevia taimia kastellaan, tuuli käy välillä rajustikin ja lämpötilat vaihtelevat.

Tavoitteena on tietysti ensisijaisesti käytännöllisyys, mutta haluan Pikkumyyn ilmeen kuvastavan myös Auringontähden toimintafilosofiaa:

Kunnioitetaan kestävyyttä, ekologisuutta ja luontoa, mutta hauskasti, rennoin mielin ja hymy huulilla!

 

Lue toimintatavoistamme lisää täältä.

Vasta kasvit viimeistelevät sitten kokonaisuuden. Vielä en yksivuotisia ole ulos päästänyt, mutta ehkä jo ensi viikolla…

Vertailun vuoksi, ensimmäinen kuva viime vuodelta 18.5, toinen tänään otettu (18.5.):

18.5.2016
18.5.2017

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kun kasvit saadaan esille ja kunnon kasvuun, maisema näyttää jo paljon paremmalta:

Taimitarha myymälä
Tässä näkymä 1.6. 2016. Tänä vuonna ei ehkä vielä ihan tuolta näytä parin viikon päästä…

 

Lopuksi sitten siivotaan vielä puuvartisten taimien alue ja käytävät tiptop kuntoon. Aina on jotain etraakin, joku puska pitää leikata, puu kaataa tai metsän reunaa raivata. Mutta kun kaikki on valmista…

 

Taimipiha ja puutarhuri on valmiina kesään!

 

Tervetuloa tutustumaan, jos täällä Joensuun tienoilla liikut  🙂 !

Tule vaikkapa Avoimet puutarhat -päivänä 2.7., olemme siinä mukana jo kolmatta kertaa!

 

Kommentoi helposti Facebook profiililla!

Vastaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: