Voikukka nurmikolla

Tuntuuko sinusta, että rikkaruohot vievät ilon koko pihan hoidosta?

Vuohenputki tai juolavehnä valtaa kasvimaan, rentoakankaali ja suikeroalpi perennapenkin, vesiheinä kesäkukkaruukut ja maahumala nurmikon?

Mitä ihmeessä voisit päästä eroon rikkaruohoista? Rounduppia niskaan? Etikkaa, suolaa, liekinheitintä? Kaivinkoneella koko pihan maat vaihtoon?

Vai pitääkö vain kitkeä, kitkeä ja kitkeä, kunnes ei jaksa enää muuta kuin itkeä?!

 

Älähän hätäile!

Ota käyttöön nämä pihanhoitoa helpottavat vinkit ja nauti pihastasi!

Rentoa pihanhoitoa

Kahdenlaisia valtaajia

Rikkakasvi on mikä tahansa kasvi, joka kasvaa ihmisen näkökulmasta väärässä paikassa.

Se voi siis olla ihan yhtä hyvin pihaan tarkoituksella istutettu perenna tai pensas kuin tuulen tuomasta siemenestä kasvanut voikukka.

Siksi vaikkapa Facebookin puutarharyhmässä esitettyyn kysymykseen ”onko tämä rikkakasvi vai säilytänkö?” tulee usein hyvinkin ristiriitaisia vastauksia.

 

Toiselle rikka ja riesa, toiselle rakas ja toivottu  🙂 .

Käytännössä pihanvaltaajat voidaan jakaa kahteen leiriin;

  • varsinaisiin rikkakasveihin, eli luonnonkasveihin ja
  • hallitsemattomasti leviäviin istutettuihin kasveihin, eli puutarhakasveihin.

Pihan omistajan kannalta molemmat voivat olla yhtä hankalia, mutta vain hallitsemattomasti leviävät puutarhakasvit ovat haitallisia ympäristölle.

Luonnonkasvit eivät ole koskaan myrkkyä tai kirous, vaikka ne pihanomistajan mielestä väärässä paikassa olisivatkin.

 

Piha on aina osa ympäröivää luontoa, ei koskaan siitä irrallinen ja eristetty laboratorio.

Vuorovaikutus ympäristön kanssa on väistämätön osa pihanhoitoa, hyvässä ja pahassa.

Puutarhanäyttelyiden mallipihoihin on syytä suhtautua samoin kuin huonekalukaupan ”olohuoneeseen” tai muotinäytökseen. Ne ovat vain pelkistettyjä ja kärjistettyjä malleja, eivät todellisuutta.

Eivätkä läheskään aina edes käytännössä mahdollisia.

Muuta siis asennettasi!

Älä edes yritä päästä eroon rikkaruohoista pihallasi, vaan opettele ehkäisemään niiden aiheuttamat vahingot.

Mitä tehdä, kun puutarhakasvista tulee rikkaruoho?

Jotkut puutarhakasvit voivat levitä sieltä pihasta myös luontoon.

Näitä sanotaan haitallisiksi vieraslajeiksi ja niiden leviämisen estäminen on suorastaan puutarhan omistajan velvollisuus.

Näihin kasveihin voit tutustua tästä.

Suurin osa puutarhakasveista ei kuitenkaan suomalaisten luonnonkasvien kanssa pysty ainakaan laajemmassa mitassa kilpailemaan.

Niiden riesa rajoittuu onneksi sinne omalle (ja ehkä naapurin) pihalle ja toimenpiteet ovat näin ihan pihanomistajan omassa harkinnassa.

 

Jos et pidä itsestään leviävistä kasveista,

huomioi se jo pihan kasvien valinnoissa.

  • Jätä ostamatta kokonaan lajit, jotka leviävät siemenistä, mukuloista tai juurenpätkistä. Niiden rajoittaminen yhteen tiettyyn paikkaan pihassa on lähes mahdotonta, jos olosuhteet ovat niille otolliset.
  • Harkitse tarkoin, hankitko pihaasi rönsyillä tai maavarsilla leviäviä kasveja. Tällaisia ovat mm. useimmat maanpeitekasvit.
  • Jos kasvista mainitaan, että se on kestävä perinneperenna, joka selviää lähes ilman hoitoa, se todellakin on tällainen! Se ei tarvitse hoitoasi, mutta ei myöskään kuuntele komentojasi.
  • Suosi kasveja, joita ei voi lisätä siemenistä, jotka on pitkälle jalostettuja ja jotka eivät pidä jakamisesta. Nämä pysyvät todennäköisimmin melko hyvin paikoillaan siinä, mihin sinä ne olet istuttanut
  • Noudata näitä ohjeita sekä perennoja että pensaita ja puita pihaasi hankkiessasi.
Kurjenkello
Kurjenkello leviää viihtyessään tehokkaasti siementämällä.

 

Siemenillä leviävien tehokkain rajoituskeino on estää siementen kehittyminen.

Eli leikkaa kukkaversot pois heti, kun kukka on kuihtunut. Haraa siemenistä itäneet pikkutaimet pois jo ihan pieninä ja pikkuhiljaa maan siemenpankki ehtyy.

Juurilla ja rönsyillä leviäviä voi estää rajaamalla kasvualustan tavalla tai toisella. Esim. kanttaamalla pari kertaa kesässä tai kaivamalla maahan pystysuoran esteen (muovia, puuta, metallia).

 

 

Rikkakasvien torjunta

Mitä keinoja on sitten niitä luonnonkasveja vastaan, jotka tuntuvat asettuvan kodiksi pihan jokaiseen vapaaseen paikkaan heti, kun selkänsä kääntää? Voiko rikkakasveista ylipäätään päästä koskaan kokonaan eroon?

 

Ensimmäinen asia on välttää niitä ”vapaita paikkoja”.

Eli tee luonnonmukaisia, monilajisia istutuksia, joissa rikkakasveille ei ole tilaa. Käytä katteita maan pinnalla.

Katso mallia luonnosta, ei siellä ole paljasta multaa näkyvissä missään.

Luonnonkasvit ovat opportunisteja. Ne käyttävät tilaisuutta hyväkseen, kun sellaisen huomaavat.

Usein asiaa ajatellaan nurinkurin; rikkaruohot estävät istutettuja menestymästä. Ongelman ydin on kuitenkin usein siinä, että se istutettu puutarhakasvi ei viihdy hyvin syystä tai toisesta ja rikkaruoho käyttää tätä tilannetta hyväkseen.

Onko siitä rikkaruohosta jotain haittaa?

Muista, että pihasi on aina vain osa ympäröivää luontoa, jonka olet saanut lainaan muokataksesi sitä itsellesi mieluisammaksi.

 

Jos haluat täysin luonnosta eristetyn pihan, jota voit hallita täysin, rakenna se akvaarioon sisätiloihin  😉 .

Mieti myös, onko sinua kiusaavasta rikkakasvista peräti sinulle jotain hyötyä?

Se voi kertoa sinulle pihasi olosuhteista, jotka vaativat korjaustoimia (kuten vaikkapa liiallisesta happamuudesta kertova peltohatikka tai vesitalouden epätasapainon paljastava rönsyleinikki).

Ne voivat myös muokata maata istutetuille kasveille paremmaksi, esim. muuttamalla ravinteita niille sopivampaan muotoon (kuten apila tai siankärsämö) tai muokkaamalla maan rakennetta (kuten voikukka).

Tai ne voivat estää eroosiota, kuivumista ja ravinteiden huuhtoutumista maan pintaa peittäessään. Tai ne voivat estää muita rikkakasveja itämästä (kuten pihatähtimö).

Lue lisää Vihreistä Viestittäjistä tästä.

Rikkakasveista on tietysti joskus ihan oikeaakin haittaa.

Ne kilpailevat istutettujen kasvien kanssa ravinteista, vedestä ja valosta. Ja usein voittavat tämän kilpailun, jos et mitään tee.

Silloin ne on syytä torjua, tavalla tai toisella, jotta voisit saada pihastasi sitä iloa ja satoa, mitä toivot.

 

Keinot on monet, sanoi…

Rikkaruohojen torjunta voidaan jakaa ennakoivaan ja suoraan torjuntaan.

Ennakoivalla pyritään tekemään alueesta tai paikasta sellainen, että rikkakasvi ei siinä viihdy tai pysty leviämään. Suoralla torjunnalla taas poistetaan jo paikkaan tulleita rikkakasveja.

Suoria torjuntakeinoja:

  1. Kitkeminen
  2. Rikkakasvuston niittäminen eli leikkaaminen
  3. Haraaminen
  4. Maanmuokkaus
  5. Äestäminen eli jyrsiminen
  6. Liekitys
  7. Kemialliset torjunta-aineet (eivät normaalisti tarpeen kotipuutarhassa)

Ennakoivia torjuntakeinoja:

  1. Viljelykatteet (estävät tehokkaasti erityisesti yksivuotisia siemenrikkoja)
  2. Leviämisen estäminen (puhtaat kylvösiemenet, siemenetön ja rikkaruohojen juurista vapaa multa/komposti/kate, kukkavarsien poisto jne.)
  3. Kylvötekniikka (oikea ajoitus, jotta siemen itää nopeasti ja oikea tiheys, jotta kasvi peittää maan hyvin)
  4. Harkittu lannoitus (lannoita vain todettuun tarpeeseen, ko. viljelykasvin tarpeet huomioiden. Älä lannoita liikaa tai varmuuden vuoksi. Tämä koskee myös kalkkia!)
  5. Peittävä istutus (paljas maanpinta suorastaan kutsuu rikkakasveja, joten valikoi kasvit niin, että ne peittävät tehokkaasti koko istutusalan. Suosi monilajisia istutuksia)
  6. Hyvä ojitus (estää märästä maasta pitäviä rikkoja tehokkaasti ja parantaa sen istutetun kasvin elinoloja ja talvehtimista)
  7. Kesannointi (avokesannointi, jossa maata muokataan muutaman kerran kesässä tai viherkesannointi, jossa maahan istutetaan esim. apilaa tai muuta rikkakasvit kilpailussa voittavaa ja maata parantavaa)
  8. Viljelykierto (tällä vältetään maan väsymistä ja tietyille kasveille ominaisten tautien ja tuholaisten lisääntymistä. Hyvinvoiva istutettu kasvi pärjää paremmin kilpailussa rikkakasveja vastaan)

Miten pääsen eroon rikkaruohoista?

Se riippuu täysin tilanteesta. On tärkeää tunnistaa rikkakasvi, jotta tietää, mikä keino juuri siihen parhaiten tepsii.

On tietysti aina tehokkainta, jos voit poistaa kasvin kaikkine osineen kerralla. Käytännössä tämä vain harvoin onnistuu.

Juuren pätkiminen niitä repiessä saattaakin olla huonompi torjuntakeino kuin pelkän maanpäällisen kasvuston leikkaaminen.

Jos juuret onnistutkin poistamaan, maassa jo olevat siemenet voivat säilyttää itämiskykynsä jopa vuosikymmeniä, joillain kasveilla jopa vuosisatoja!

 

Eli ensimmäinen juttu on tunnistaa ongelmia aiheuttava kasvi.

Sen jälkeen vasta valitaan sopiva torjuntamenetelmä.

Yleisimmät rikkaruohot ja

vinkkejä niiden torjuntaan:

Vuohenputki

Alkuperäinen Suomen lehtojen kasvi, joka kasvaa koko maassa, ihan pohjoisinta Lappia lukuunottamatta. Se leviää sekä siemenillä että maavarsillaan (ne vaakatasossa maan alla kulkevat ”juuret”). Siemeniä kukin yksilö voi tuottaa n. 3000 ja niiden itävyys säilyy vuosikausia.

Pääasiallinen leviämistapa on maavarren palat, joita voi pihaan tulla mm. taimien tai mullan joukossa. Kerran alkuun päässyt vuohenputki on hyvin vaikeasti hävitettävissä ja muodostaa helposti laajoja ja sakeita kasvustoja, joissa muut kasvit eivät pärjää.

Torjunta:

Koska vuohenputki kasvattaa uuden kasvin ihan pienimmästäkin juurenpalasta, sille on usein tehokkain torjuntatapa leikkaaminen/niittäminen. Tämä heikentää juurakoita tehokkaasti ja estää siementen muodostumisen.

Maanmuokkaus sensijaan voi pahentaa ongelmaa, kun yhdestä kasvista tuleekin miljoona uutta!

Peitä pahasti vuohenputken valtaama alue tiiviillä pressulla pariksi vuodeksi tai leikkaa kasvusto noin kerran viikkoon yhden kesän ajan, niin olet jo voitolla vuohenputken hävittämisessä!

Siemenpankissa riittää kuitenkin materiaalia vuosiksi. Siementaimet kannattaa harata poikki mahdollisimman pienenä, jotta ne eivät ehdi kasvattaa isoa juurakkoa.

Nurmikolla vuohenputket eivät säännöllisen leikkaamisen takia selviä. Tähän perustuu se huomio, joka monilla vuohenputkea syötäväksi keränneellä on; kasvusto taantuu nopeasti.

Juuri kun sitä oppi käyttämään keittiössä, sitä ei enää olekaan saatavilla!

 

Juolavehnä

Suomen alkuperäinen merenrantakasvi, tosin rikkaruohoina kasvavat kannat ovat poikkeuksetta tulokasperua.

Yleisin ja runsain heinämäinen rikkaruoho, joka on vuosien varrella jatkuvasti lisääntynyt tehostuneesta kemiallisesta torjunnasta huolimatta. (Mitäpä tästä voisimme päätellä…)

Se viihtyy melkeinpä paikassa kuin paikassa, mutta parhaiten kuitenkin keveähköillä, vettä läpäisevillä multa- ja kivennäismailla.

Pääasiallinen leviämistapa on maavarret ja juurakot, mutta myös siementuotto on mahtava. Siemenet säilyvät maassa vuosikausia ja myös karjanlannassa. Ne voivat itää niin syksyllä kuin keväälläkin.

Torjunta:

Juolavehnän torjunta on haastavaa ja eroon kokonaan siitä on lähes mahdotonta päästä.

Perinteinen kitkeminen toimii, mutta sitä on jaksettava tehdä pitkään ja usein. Tehokasta on myös avokesannointi, jossa maa muokataan ja juolavehnät kitketään säännöllisesti 1-2 kasvukauden ajan.

Juolavehnä ei kestä säännöllistä leikkaamista, joten nurmikolta se häviää ajan kanssa itsestään.

Vaikka juolavehnä on sitkeä, se kuitenkin jää usein toiseksi kilpailussa hyvin vahvakasvuisten ja lehtevien kasvien kanssa. Kannattaa huolehtia viljelykasvin hyvästä kasvukunnosta, tämä heikentää juolavehnän kilpailuasemaa.

Siementaimet kannattaa harata jo pieninä, jotta ne eivät ehdi kasvattaa juurakkoaan maan alla.

 

Pihatähtimö

eli vesiheinä kasvaa yleisenä ihan koko maassa. Se on merenrantojen typpipitoisilla ryönävalleilla ja lintuluodoilla alkuperäinen luonnonkasvi.

Pihatähtimö viihtyy parhaiten kosteilla ja ravinteikkailla multavilla mailla. Se on yksivuotinen kasvi, eli leviää siemenistä. Siemenet voivat itää joko keväällä tai syksyllä. Kesän aikana se leviää myös herkästi juurtuvilla versoillaan.

Isojen ja syväjuuristen kasvien parissa pihatähtimö ei ole mitenkään haitallinen rikkakasvi vaan päinvastoin. Se estää muita rikkakasvien siemeniä itämästä ja ylläpitää hyvin maan kosteustasapainoa.

Torjunta:

Pihatähtimön torjunta on helppoa, kun sen tekee ajoissa. Pienet siementaimet lähtevät helposti haraamalla.

Mutta jos vitkastelet, juuristo kietoutuu nopeasti viljeltävien kasvien ympärille niin, että kitkeminen on todella vaikeaa.

Katteiden käyttö ehkäisee pihatähtimöitä tehokkaasti.

 

Maahumala

Maahumala
Maahumala ei syväjuurisia perennoja tai pensaita haittaa.

Lehtojen ja pusikoiden luonnonkasvi, mutta pihoissa usein viljelyjäänteenä. Aikoinaan maahumalaa on käytetty oluen mausteena, kuten nykyään humalaköynnöstä.

Maahumala leviää tehokkaasti rönsyillään, jotka voivat olla metrien mittaiset.

Ei ole harvinaista, että pienen pihan koko maahumala kasvusto on samaa kasvia! Itävien siementen syntyminen vaatii ristipölytystä ja siementen itävyys onkin melko heikko. (Lähiseudun kasvit ovat usein kaikki saman kasvin klooneja.)

Pintajuurisena ja vähän ravinteita käyttävänä maahumala ei haittaa puuvartisia kasveja niiden juurella kasvaessaan millään tavalla.

Se sopii itseasiassa oikein hyvin maanpeittäjäksi myös isojen, syväjuuristen perennojen penkkiin.

Torjunta:

Maahumala kuuluu niihin kasveihin, joiden torjuntaa kannattaa aina miettiä haitan kautta.

Kasvimaalla se voi tukahduttaa viljelykasveja ja on syytä kitkeä, mutta esim. nurmikolla tai pensasistutuksessa sen aiheuttama haitta on lähinnä esteettinen.

Torjunta onnistuu parhaiten säännöllisellä kitkemisellä, mutta kasvusto häviää melko nopeasti myös peittämällä ja avokesannoinnilla. Juuret on hyvin pinnassa, joten kitkeminen on helppoa.

Maahumala kestää hyvin leikkaamista, joten se voi levitä myös nurmikolla.

 

Voikukka

Suomessa kasvaa satoja erilaisia voikukkalajeja, joiden erottaminen toisistaan ei ole helppoa. Osa näistä on suomalaisen luonnon alkuperäislajeja, osa taas tulokkaita.

Rikkaruohoina voikukat suosivat erityisesti savipitoisia, ravinteikkaita ja typpipitoisia kivennäismaita. Niiden lehtiruusuke peittää maata tehokkaasti ja estää näin muiden kasvien kasvua.

Juuri on syvä paalujuuri ja voikukasta onkin hyötyä savimaiden kuohkeuttajana. Ne myös tuovat muille kasveille pieniä määriä käyttökelpoista piitä. Voikukat ovat myös tärkeitä ruokakasveja monille pölyttäjille.

Torjunta:

Voikukkien torjuntaan on kehitetty erityinen voikukkarauta, jolla saa yksittäisen kasvin kaivettua maasta kohtuullisen helposti.

Voikukka leviää siemenillään, joten kukinnan estäminen on tärkein keino voikukkien torjunnassa. Voikukka osaa kuitenkin kumartaa, eli se väistää esim. nurmikolla ruohonleikkuria, eikä menetä kukkaansa.

Juurillaan voikukka ei leviä, joten huolellinen kitkeminen toimii hyvin torjuntakeinona. Myös peittäminen, säännöllinen haraaminen ja vuoroviljely auttavat.

Voikukka kaipaa valoa eikä pysty kilpailemaan suurilehtisten, vahvojen perennojen tai pensaiden kanssa.

 

Rönsyleinikki

Koko Suomessa yleinen, alkuperäinen luonnonkasvi. Viihtyy erityisesti kosteilla ja tulvaisilla niityillä ja lehtokorvissa.

Puutarhassa rönsyleinikki kertoo usein vesitalouden epätasapainosta, joka kannattaa hoitaa kuntoon.

Torjunta:

Rönsyleinikki leviää pääsääntöisesti siemenillään, jotka itävät keväällä ja säilyvät itämiskykyisinä useita vuosia. Paikallisesti se leviää tehokkaasti myös helposti juurtuvien pintarönsyjen avulla.

Torjunnassa tehokkaita keinoja ovat tiheä haraaminen ja kitkeminen erityisesti alkukesästä, kun siementaimet itävät. Myös katteet toimivat hyvin rönsyleinikin torjunnassa.

 

Pelto-ohdake

Etelä-Suomessa hyvin yleinen, merenrannoilla alkuperäinen luonnonkasvi. Sisämaassa se on puhtaasti ihmisen seuralainen, eli ihmisen levittämä.

Pelto-ohdake suosii savipitoisia, kuivahkoja tai tuoreita kivennäismaita. Se pitää ravinteikkuudesta ja erityisesti typestä. Hiekkamaita se karttelee.

Pelto-ohdake on melko haitallinen rikkakasvi, sillä se muodostaa peittäviä kasvustoja ja käyttää runsaasti ravinteita ja vettä. Sen juuristo voi olla jopa yli puolen metrin syvyydessä, mikä tekee torjunnasta hankalaa.

Torjunta:

Kitkeminen ja avokesanto toimivat kohtuullisesti torjuntakeinoina. Pelto-ohdake ei myöskään kestä säännöllistä niittämistä, eli se häviää leikatulta nurmikolta itsestään.

Pelto-ohdake leviää myös siemenistä, mutta niiden itävyys ei säily kuin joitain vuosia. Niiden pitää itääkseen olla melko lähellä maanpintaa. Viherkesannointi toimii kohtuullisen hyvin siemenpankin ehdyttämisessä.

 

Peltokorte

Koko Suomessa hyvin yleinen alkuperäiskasvi. Se jää helposti kasvamaan alkuperäiselle kasvupaikalleen, vaikka se otettaisiin viljelykseen tai siihen perustettaisiin puutarha.

Peltokorte viihtyy parhaiten kosteilla hiekka- ja savimailla. Hyvin yleisesti se kertookin jostain ongelmasta, joko ravinteiden tai vesitalouden epätasapainosta.

Peltokortteen juuristo on jopa yli metrin syvyydessä. Sen poisto juurineen on siis lähes mahdotonta. Etenkin, kun uusi kasvi saa alkunsa pienestäkin juuren pätkästä.

Toisaalta syvä juuristo myös muokkaa tiivistä savimaata syvältä ja näin parantaa sitä.

Peltokortetta käytetään biodynaamisessa viljelyssä yleisrohtona, joka suojaa viljelykasveja erilaisilta sienitaudeilta sekä parantaa yleisesti niiden vastustuskykyä.

Torjunta:

Voimakkaalla maanmuokkauksella ja säännöllisellä haraamisella juuristoa voidaan köyhdyttää. Työ on kuitenkin pitkäjänteisyyttä vaativaa, peltokorte ei paikalta vuodessa eikä kahdessa häviä.

Jos pihassa on paljon peltokortetta, kannattaa tutkia, onko kasvuoloissa jotain korjaamisen varaa.

Aina sitä ei edes tarvitse torjua, sillä se parantaa maata sekä juuristollaan että sisältämällään piillä, eikä vie myöskään kovin runsaasti ravinteita tai vettä viljelykasveilta.

 

Peltokierto ja karhunköynnös

Nämä kaksi köynnöskasvia usein sekoitetaan keskenään.

Peltokierto on harvinaisempi, pienikukkainen ja Suomessa selviämisensä pohjoisrajoilla. Muualla maailmassa se on todella yleinen ja hankala rikkakasvi.

Karhunköynnöksellä on isommat kukat ja se on huomattavasti yleisempi rikkakasvina.

Torjunta:

Molemmat köynnökset kasvavat todella vauhdikkaasti, kietoutuvat kaiken mahdollisen ympärille ja ovat todella hankalia hävitettäviä.

Juuret ovat syvällä ja kasvit lähtevät kasvuun pienestäkin juurenpalasta. Ainut torjuntakeino on ahkera kitkeminen heti, kun ensimmäiset versot maasta ilmaantuvat.

Leikkaamista näistä ei kumpikaan kestä, joten nurmikolle ne eivät leviä.

 

Nokkonen

Nokkosia löytyy Suomesta useita eri lajeja. Luonnonvarainen nokkonen on monivuotinen ruoho, kun taas ihmisen mukana levinnyt rautanokkonen on yksivuotinen.

Nokkoset suosivat typpipitoista ja tuoretta kasvualustaa. Kuivassa ja laihassa maassa ne eivät viihdy.

Nokkosen ikävä puoli on sen poltinkarvat.

On kuitenkin hyvä muistaa, että se on myös yksi tärkeimmistä ja arvokkaimmista luonnon ravintokasveista. Huomattavasti terveellisempi kuin esim. pinaatti!

Nokkonen soveltuu myös hyvin sekä lannoitteeksi että torjunta-aineeksi kotipuutarhaan.

Torjunta:

Nokkonen leviää sekä siemenillään että n. 10 cm:n syvyydellä kasvavilla maarönsyillään. Siemenet leviävät mm. tuulen mukana, multaisissa työvälineissä ja karjanlannassa. Ne itävät maanpinnalla.

Kitkentä ja haraus on tehokkaita torjuntamenetelmiä nokkoselle.

Se ei myöskään kestä säännöllistä leikkaamista ihan alhaalta. Moni sitä keräämään ryhtynyt on tämän joutunut toteamaan; jatkuva katkaiseminen ihan alhaalta hävittää kasvin parissa-kolmessa vuodessa kokonaan.

Torjunnassa kannattaa myös muistaa nokkosen mieltymys typpeen; lannoituksen vähentäminen kannattaa.

 

Suolaheinät

Sekä ahosuolaheinä että niittysuolaheinä voivat kasvaa rikkakasveina kotipihassa.

Ahosuolaheinän lehdet ovat keihästyvisiä (sakarat ylöspäin) ja niittysuolaheinän nuolityvisiä (sakarat alaspäin). Muuten kasvit ovatkin melko samannäköisiä.

Suolaheinät ovat saaneet nimensä suolaisuudestaan, eli oikeastaan sisältämästään oksaalihaposta. Ne viihtyvät erityisesti happamassa maassa ja kertovatkin usein kalkinnan tarpeesta kotipihassa.

Torjunta:

Kalkitseminen on ensimmäinen konsti, jos muu, istutettu kasvillisuus sen sallii. (Ennen kalkintaa on aina hyvä tarkistaa maan pH!)

Suolaheinät leviävät sekä siemenillä että syvällä kulkevan juurensa avulla. Siemenet kulkeutuvat helposti esim. niittoheinän tai palamattoman karjanlannan mukana.

Leikkaamista ne eivät kestä, joten nurmikolta ne häviävät itsestään.


Mitä tehdä, kun pihan valtaaja saa sapen kiehumaan ja mielen masentumaan?

Älä stressaa!

  1. Istupa alas ja mieti, mitä haittaa ko. kasvi sinulle aiheuttaa? Siis ihan oikeasti…
  2. Jos kasvi todella aiheuttaa jotain haittaa, tutustu siihen kunnolla. Selvitä mistä se pitää ja mistä ei, miten se kasvaa, mistä se kärsii. Opettele tuntemaan se läpikotaisin!
  3. Suunittele torjuntatoimet tietojesi perusteella huolellisesti. Älä vain ruiskuta tuota, revi täältä ja peitä vähän sieltä. 
  4. Ole kärsivällinen ja odota toimenpiteidesi tuloksia, älä hötkyä ja vaihda strategiaa viikon päästä, kun kasvi ei olekaan vielä kadonnut.
  5. Ja se kaikista tärkein: muista, että pihasi on aina osa ympäröivää luontoa ja jatkuvassa vuorovaikutuksessa sen kanssa. Toisinaan on parempi, kun vain yrität elää yhdessä sen valtaajan kanssa sen sijaan, että käyt taisteluun kaikin mahdollisin asein.

Tule sinäkin mukaan maksuttomalle Aloittelijan pihanhoito -kurssille!

Siellä saat selkeät perusohjeet pihan hoitoon istutusten suunnittelusta rikkiksien torjuntaan asti!

Käytettävissäsi on myös puutarhurin henkilökohtaiset neuvot pihasi pulmien ratkaisuun!

 

Kommentoi helposti Facebook profiililla!

One Thought to “Apua, pihani on vallattu! – Miten pääset eroon rikkaruohoista?”

  1. […] Tuholaisten torjunnassa pätee ihan se sama juttu kuin rikkakasvienkin torjunnassa. […]

Comments are closed.