Eikö pihan syystyöt innosta sinua? Käpertyisitkö mieluummin sohvan nurkkaan viltin alle kuuman kaakaomukin kanssa? Tai kävelisitkö kauniina päivänä mieluummin syksyisessä metsässä putoavien lehtien seassa sieniä etsimässä kuin haravan varressa kotipihalla?

Vai oletko sinä niitä syysihmisiä, joiden sormet ihan syyhyää pihatöihin juuri nyt? Olet ihan odottanut, että puutarhan syystyöt alkaisivat!

Syksy tulee, tykkäsit siitä tai et. Puutarhalehdet muistuttavat meitä, että ”nyt on aika” valmistella piha talveen. Kitkeä, leikata, siivota, huoltaa, haravoida, lannoittaa, kalkita…

Mutta mitä pihalla oikeastaan syksyllä pitäisi tehdä? Onko pakko tehdä mitään, jo ei yhtään huvittaisi touhuta tuolla hämärässä, kylmässä kosteudessa?

Unohda syystyöt, jos haluat!

Jos syystyöt eivät sinua inspiroi, voit hyvin unohtaa ne kokonaan. Siivoa pihalta vain ne tavarat pois, jotka voisivat talven aikana ulkona kärsiä. (Tai vaihda sellaisiin, jotka eivät kärsi…)

Pihan kasvit pärjäävät kyllä ihan ilman apuasi. Jos olet ne valinnut oikein, eli ne ovat vaatimuksiaan vastaavilla kasvupaikoilla.

Edes haravointi ei ole mitenkään välttämätöntä. Riittää, kun poistat isoimmat lehtikasat kulkuväyliltä, ettet liukastu niihin ensipakkasilla.

Lue tästä lisää kasvupaikan merkityksestä kasvien viihtymiseen.

Mutta jos olet syysihmisiä, kyllä siellä pihalla töitäkin löytyy!

Nurmikon syystyöt

Nurmikon hoitotoimet syksyllä riippuvat suuresti omista vaatimuksistasi sen suhteen.

Onko nurmikko silmäteräsi, jossa ei saa olla yhtään rikkakasvia, ei sammalta eikä paljaita laikkuja? Vai onko se monilajinen luonnonnurmikko, joka saa kukkia, sammaloitua ja vähän laikkuuntuakin?

Kuten varmaan arvaatkin, silmäteränurmikko kaipaa hoivaasi myös syksyllä, monilajinen luonnonnurmi taas ei.

Eroista voit lukea tarkemmin tästä postauksesta, mutta tässä erilaisten nurmien syystyöt pääpiirteissään:

 

Perennapenkkien syystyöt

Perennapenkkien kitkeminen syksyllä ei ole tietenkään välttämätöntä, mutta keväällä kiität itseäsi, jos sen teet!

Moni siemenistä leviävä rikkakasvi kasvattaa loppukesästä talvehtivan ruusukkeen, joka sitten kukkii ja siementää seuraavana vuonna. Kun poistat nämä jo syksyllä, vähennät rikkiksien määrää merkittävästi.

Perennojen kuihtuneet varret suosittelen aina jättämään paikoilleen talventörröttäjiksi. Omaan silmääni ne näyttävät jopa kauniilta, mutta tietenkään kaikki eivät ole samaa mieltä.

Jos sinä pidät niitä epäsiisteinä, voi ne toki leikata poiskin. Anna kuitenkin kasvin tuleentua kokonaan ennen leikkaamista (eli versojen kuolla ja kuivua).

Jos leikkaat versoja poikki vihreinä, kasvi saattaakin innostua kasvattamaan uusia versoja, jopa kukkia. Se heikentää aina talvehtimista.

Syksyllä on mainiota aikaa myös kerätä perennojen siemeniä. Voit kylvää ne jo syksyllä ruukkuun tai maahan (merkitse paikka kunnolla, ettet keväällä kitke perennojen taimia rikkaruohoina pois!). Näin ne saavat luontaisen kylmäkäsittelyn.

Jos taas et halua perennan leviävän siemenistä, napsi kukkavarret pois jo ennen siementen kypsymistä.

Perennoja voit jakaa ihan pakkasiin asti. Lepotilassa ne kestävät sen hyvin ja pystyvät hyödyntämään kevätkosteuden täysimääräisesti. Poikkeuksena hyvin myöhään syksyllä kukkivat perennat, joiden jakaminen kannattaa tehdä mieluummin keväällä.

Uusia taimiakin voit mainiosti istuttaa niin pitkään kuin vain maata pystyy muokkaamaan. Taimen ei tarvitse ehtiä juurtua ennen talvea. Se talvehtii maahan istutettuna sellaisenaan ja juurtuu sitten seuraavana keväänä.

Lue tästä taimien istutusohjeet pähkinänkuoressa.

Puiden ja pensaiden syyshoito

Lehtipuut ja -pensaat pudottavat lehtensä hyvin vaihtelevasti. Toiset kellastuvat säistä riippumatta jo elokuun lopulla, toiset saattavat säilyttää lehtensä lumen tuloon asti. Tähän vaikuttaa kasvin laji, alkuperä ja kuluneen kesän ja syksyn säät.

Kun lehdet ovat pudonneet, kasvi on lepotilassa. Ja lepotilassa se kestää kaikenlaisen käsittelyn paremmin kuin täydessä kasvun vaiheessa.

Tiesitkö muuten, että myös useimmat havut ”pudottavat lehtiään”? Nekin uusivat neulasensa 3-5 vuoden välein. Tämä näkyy erityisesti näin syksyllä, kun esim. mäntyihin ilmaantuu ruskeita neulasia. Kyse ei siis ole mistään taudista tai puutteesta, vaan ihan normaalista ilmiöstä.

Syksy on hyvää aikaa puuvartisten kasvien siirroille ja leikkauksille. Elo-syyskuussa on usein hyvin kosteaa, jolloin sienitautien riski on kevättä suurempi. Mutta jos odottelet loka-marraskuulle, riski on jo huomattavasti pienempi.

Syksyllä leikatut kasvit eivät ole yhtä innokkaita kasvattamaan uusia versoja kuin keväällä leikatut. Tätä ominaisuutta voit hyvin hyödyntää ja leikata esim. runsaasti vesiversoja puskevat omenapuut syksyllä.

Samoin marjapensaita voit hyvin siistiä syksyllä, sadonkorjuun jälkeen. Silloin ne huonosti satoa tuottavat vanhat oksat ovat vielä hyvin muistissa.

Uusia puita ja pensaita voit myös istuttaa hyvin näin syksyllä. Niin astiataimia kuin avojuurisiakin. Ja sama juttu niillä kuin perennoillakin: juurtuminen ei ole välttämätöntä näin syksyllä.

Meillä taimistossa kaikki astiataimet talvehtivat ruukuissaan avomaalla. Vain lumipeite suojanaan. Ne selviävät vaihtelevistakin talvioloista hyvin, joten takuuvarmasti samat taimet selviäisivät myös maahan istutettuna juurtumattakin mainiosti.

Innostuitko ostamaan taimiston syysalesta taimia, joille ei ole vielä paikkaakaan? Lue tästä vinkit, miten voit talvettaa astiataimet ruukuissaan.

Suojaa kasvit haittaeläimiltä!

Jos pihassasi on myyriä, jäniksiä tai hirvieläimiä, kannattaa puuvartiset kasvit suojata verkoilla. Varmista, että verkko on kunnolla maata vasten (mielelllään jopa 5-10 cm maahan upotettuna).

Sen pitää ulottua myös tarpeeksi korkealle. Moni omenapuu on menettänyt latvansa, kun jänis tai peura napsii versot hangen päältä verkon mitenkään estämättä.

Haittaeläimien suojauskonsteja on paljon muitakin, hajusteita, pelotteita ja karkotteita. Valitettavasti näiden teho vain on hiipuva ja hyvin harvoin riittää koko talveksi. Nälkä tekee eläimet rohkeiksi ja kun pelottava asia ei ollutkaan vaaraksi, pelko loppuu.

Haittaeläinten, erityisesti myyrien torjunnassa auttavat myös niiden luontaiset viholliset, joten niiden elämisen mahdollisuuksia pihalla kannattaa parantaa. Haukat, pöllöt, ketut sekä lumikot ja kärpät kannattaa toivottaa pihaan aina tervetulleiksi!

 

Syyslannoitus

Syyslannoitus -termi on vähän harhaanjohtava. Jos syyslannoitteita haluaa käyttää, ne pitää tarjoilla kasveille jo elokuussa, ennen tuleentumisen alkamista.

Syksyllä kasvit asettuvat lepotilaan eli tuleentuvat. Tässä vaiheessa ne eivät enää ota maasta ravinteita, vaan päinvastoin taltioivat maanpäällisistä osista ravinteita juuristoon. On ihan turhaa tarjota minkäänlaisia lannoitteita jo tuleentumisen aloittaneille kasveille.

Syyslannoittamisen markkinointi perustuu ajatukseen, että kasveille pitäisi tarjoilla kuhunkin kasvuvaiheiseen sopivaa ravinnetta koko kasvukauden ajan. Ikäänkuin ne eivät osaisi itse säädellä ravinteiden ottoa ollenkaan! Tämähän ei pidä paikkansa.

Luonnonmukaisesti hoidetulla pihalla lannoitus hoidetaan eloperäisillä aineksilla. Mikrobit muokkaavat niitä kasveille käyttökelpoisiksi ravinteiksi ja kasvit puolestaan ottavat näitä ravinteita käyttöönsä tarpeen mukaan. Ravinteiden määrä pysyy tasapainoisena läpi kasvukauden ja erityiselle syyslannoitukselle ei useimmiten ole mitään tarvetta.

Jos käytetään synteettisiä lannoitteita, ravinteet annostellaan suoraan kasveille käyttökelpoisessa muodossa. Silloin ne saattavat ”syödä liikaa”, jos jotain ravinnetta on maassa tarjolla yli tarpeen. 

Jos sinun pihasi kasvit ovat tällaisessa ”jatkuvassa ruokinnassa”, syyslannoitus voi olla tarpeen. Se pitää kuitenkin antaa jo elokuussa, jotta siitä on mitään hyötyä.

Jos hoidat pihaasi luonnonmukaisesti eloperäisillä lannoitteilla, erityiselle syyslannoitukselle ei normaalisti ole tarvetta.

Älä kuitenkaan levitä maahan enää elokuussa mitään kovin runsastyppistä. Typpi on kasveille vähän kuin meille sokeri: sitä tulee helposti ahmittua tarpeeseen nähden liikaa, jos sitä on yllinkyllin tarjolla.

Runsastyppisiä eloperäisiä aineksia, esim. kompostia, voit kuitenkin levittää puutarhaan jälleen sitten loka-marraskuussa ihan huoletta. Siinä vaiheessa mikrobitoimintakin on jo hidastunut ja kasvit pääosin jo tuleentuneet. 

Lisää tietoa puutarhan lannoituksesta löydät tästä.

Talvisuojaukset

Jos pihassasi on ulkomaalaisia tai vaatimuksiinsa nähden vääränlaisessa paikassa olevia kasveja, ne saattavat kaivata erityishoivaa.

Arkoja perennoja voit suojata havuilla tai kevyillä oksilla, jos alueellasi sataa lunta talvisin. Kuolevien versojen jättäminen paikoilleen auttaa myös talvehtimisessa.

Kuivat lehdet ja pakkaspeitteetkin toimivat, mutta ne pitää laittaa paikoilleen vasta pysyvien pakkasten tultua. Muuten ne saattavat olla kastuessaan ja jäätyessään jopa haitaksi.

Ulkomaiset havukasvit kaipaavat lähes poikkeuksetta suojaa ainakin ensimmäisinä talvina kevätahavalta. Aseta suojaverkot ja -peitot paikalleen kuitenkin vasta pakkasten tultua. Muista, että peitteen tehtävä on nimenomaan varjostaa, ei lämmittää.

Älä kääri sitä kasvin ympärille kuin peittoa itsesi ympärille koleana syysiltana!

 

Ota rennosti!

Voit ottaa rennosti ja tehdä näin syksyllä juuri niitä asioita, jotka sinua inspiroivat.

Nauti tästäkin ajasta puutarhassa, vaikka se onkin niin erilainen kuin kevät tai kesä. Jos lakastuminen näyttää sinusta rumalta ja masentavalta, koita katsoa sitä hieman toisesta kulmasta.

Minä valmistelen itseäni syksyyn pitkin kesää, kun en poista kuihtuneita kukkia tai lakastuvia versoja perennaistutuksista. Niiden määrä lisääntyy pikkuhiljaa loppukesää kohti ja muokkaa samalla pihan värimaailmaa.

Puutarha ja luonto elää koko ajan muutoksessa ja pidän siitä, että tämä muutos näkyy myös omassa pihassani. Kun yhden kauneus hiipuu, toisen kasvaa. Tämä on omasta mielestäni yksi suomalaisen puutarhan hienoimmista piirteistä.