Kastelu

Toukokuu on tyypillisesti vuoden vähäsateisin kuukausi. Normaalisti tämä ei juuri haittaa, kun talven jäljiltä kosteutta on maassa runsaasti.

Mutta kun tähän yhdistetään poikkeukselliset toukohelteet, puutarhan kastelu aiheuttaa monelle murhetta.

 

Kuinka usein puutarhaa pitäisi kastella?

Miten maan kuivumista voisi vähentää?

Paljonko ne kasvit oikein sitä vettä tarvitsevat?

Pitääkö nurmikkoa kastella?

 

Vaikka kastelu kuulostaa yksinkertaiselta pihahommalta, senkin voi tehdä tehokkaasti ja oikein, tai tehottomasti ja jopa vahinkoa aiheuttaen.

 

Kun kastelet näiden ohjeiden mukaan et tee siellä letkun varressa ainakaan turhaa työtä!

 

Onko puutarhan kastelu aina välttämätöntä?

Eihän luonnossakaan kukaan kastele ja silti siellä kaikki kasvaa rehevästi.

Onko siis ihan tuhoon tuomittu ajatus, että puutarhaa ei tarvitsisi ollenkaan kastella? Ei toki.

Kun tunnet puutarhasi kasvuolot ja valitset siihen sopivat monivuotiset kasvit, sinun ei istutuksen ja kasvien juurtumisen jälkeen tarvitse juurikaan kastelusta huolehtia.

 

Kaiken a ja o on siis tässäkin valita ”oikea kasvi oikeaan paikkaan”!

 

Meillä taimistossa kastelu on kesällä päivittäinen toimenpide, sillä ruukuissa kasvavat taimet on pakko kastella ihan joka päivä, jos ei taivaalta tule reilusti vettä.

Päivittäin kasteluun menee meillä 1000-1500 litraa järvivettä ja puolitoista tuntia aikaa.

Senpä takia meillä ei aikaa riitäkään maahan istutettujen perenna- ja pensasistutuksien kasteluun. Ne saavat tulla toimeen sillä, mitä taivaalta tulee.

Vasta useamman viikon poutajaksoilla, jos lämpötila on helteinen ja ilma aurinkoinen, ruvetaan perennatarhan tilannetta tarkkailemaan ja kastelua valmistelemaan.

Jos siihen ryhdytään, se tarkoittaa 2000-3000 litraa ja koko päivän työtä.

 

Nurmikoita meillä ei kastella koskaan! 

Ne ovat luonnonnurmikoita, eli lajikkeet saavat valikoitua olosuhteita ja hoitotasoa kestäviksi.

Toisinaan luonnonnurmikin toki sitten ruskettuu kuivuuttaan, mutta sateen jälkeen vihreys palaa parissa päivässä.

Jos sinä sen sijaan haluat nurmikon olevan muutaman heinälajin tasaisen samettinen matto, se vaatii kastelua jopa enemmän kuin istutukset. 

 

Kotipuutarhan puolella vettä saa säännöllisesti lavatarha, jossa kasvatetaan herkkuja ruokapöytään.

Lavatarhaan on päädyttykin osin juuri kastelutarpeen takia: lavassa kasteluvesi imeytyy juuri sinne, mihin tarvitaan, eikä valu pitkin käytäviä.

 

Lisätietoa kasteluvapaan puutarhan perustamiseksi:

Oikea kasvi oikeaan paikkaan -verkkokurssi (kattava tietopaketti kasvien valintaan pihan kasvuolot ja sinun tavoitteesi huomioiden)

 

Keinoja kastelutarpeen vähentämiseen

Vaikka veden tarve riippuu paljon säistä, sinulla on kuitenkin paljon mahdollisuuksia kastelutyön määrään vaikuttaa.

 

Valitse oikea kasvi oikeaan paikkaan.

Teetä maa-analyysi ja tutki pihasi kasvuolot perusteellisesti eri puolilla pihaa ja valitse istutettavat kasvit tämän mukaan.

Aurinkoisuus on yksi huomioitava seikka, mutta ei suinkaan ainoa.

Monet ns. varjon kasvitkin viihtyvät auringossa tai ainakin puolivarjossa, jos maa on multavaa ja hyvin kosteutta pidättävää. 

Samoin toisinpäin, eli ne aurinkoisen paikan kasvit saattavat viihtyä oikein hyvin myös varjoisammalla paikalla, jos maa on herkästi poutivaa ja vähämultaista.

Ota siis valo-olojen lisäksi aina huomioon myös maan laatu kasveja valitessasi.

 

pidä maa elävänä ja hyvin kosteutta pidättävänä

Vesi pidättyy maassa sitä paremmin, mitä multavampaa se on.

Vähämultaisesta hiekkamaasta vesi solahtaa hetkessä läpi, kasvien ulottumattomiin. Lisäksi se nousee helposti kapillaarisesti ylös ja haihtuu pinnasta.

Savimaa puolestaan kuorettuu herkästi kuivuessaan, jolloin sadevesi ei tahdo siihen imeytyä.

Molemmat maatyypit paranevat samalla menetelmällä: mitä enemmän maassa on eloperäistä ainesta, sitä paremmin se sitoo vettä.

Hoida siis maata hyvin:

  • huolehdi monimuotoisuudesta, eli vältä vain yhden tai parin lajin istutuksia
  • tarjoile maan pieneliöille ravintoa, eli lannoita mielellään luonnonmukaisesti eloperäisillä aineilla 
  • bokashi on erinomainen keino lisätä maan elävyyttä ja samalla poudankestävyyttä
  • älä käytä kemiallisia torjunta-aineita sen enempää rikoille kuin hyönteisillekään!

 

Vältä paljasta maan pintaa istutuksissa

Paljas maa on aina luonnoton elementti ja se lisää kosteuden haihtumista merkittävästi.

Suosi monilajisia ja tiheitä istutuksia, joissa paljasta maata ei ole. 

Kasvipeite on aina paras vaihtoehto, mutta jos se ei tilanteesen sovi, käytä eloperäisiä katteita maan pinnassa.

Katteita voit hyvin käyttää myös ruukuissa!

 

Oikea kastelutekniikka

Ennakoivista toimista huolimatta toisinaan kastelu on kuitenkin välttämätöntä.

Pitkien poutajaksojen aikana, vastaistutetuilla kasveilla ja yksivuotisilla kasvimaalla ja ruukuissa lisäveden tarvetta ei voi täysin välttää.

 

Onko sillä sitten väliä, miten sitä vettä maahan lorotellaan?

Kyllä sillä on.

Oikea kastelutekniikka kannattaa painaa takaraivoon sekä oman työn helpottamisen että myös kasvien hyvinvoinnin takia.

 

Kastele maata, älä kasveja!

Vaikka nuupahtaneen kasvin ruiskuttelu viilentävällä vedellä tuntuu houkuttelevalta ajatukselta, ei vesi imeydy kasviin lehtien kautta juurikaan.

Ensimmäinen reaktio kasvilla on kuivuuden uhatessa vähentää haihdutusta lehtien kautta. Se ikäänkuin sulkee lehden pinnan, jotta kosteus ei pääsisi sitä kautta karkuun. 

Ja kun luukut on kiinni ulospäin, ei niistä silloin pääse myöskään vesi sisälle.

Lisäksi kasvuston märkyys lisää riskiä monelaisille sienitaudeille, kuten härmälle ja ruosteille.

Pyri siis antamaan vesi maahan aina, kun se vain on mahdollista.

 

Illalla, päivällä vai aamulla?

Tämä on monisyinen juttu. 

Usein neuvotaan kastelemaan illalla. Tällöin vesi ehtii imeytyä yön aikana, eikä haihdu taivaan tuuliin auringon porotuksessa. 

Iltakastelussa on kuitenkin huonotkin puolensa:

  • mitä pidempään kasvusto on märkänä, sitä herkemmin siihen iskee sienitaudit
  • nilviäiset, kuten lehtokotilot hyötyvät iltakastelusta, koska ne kestävät huonosti kuivuutta. Märkä maa on ihanteellinen alusta niille lähteä helteisen päivän jälkeen aterian etsintään.

Entä sitten päivällä kastelu?

On ihan totta, että auringon porotuksessa haihtuminen on voimakasta. 

Jos kuitenkin annat vettä maahan, joka on kasvien omassa varjossa, ei aurinko pääse sitä haihduttamaan.

Olet saattanut joskus kuulla myös väitteen, että vesipisarat saattaisivat auringossa polttaa kasveja. Älä usko väitettä!

Jos näin olisi, kasvithan olisivat kesäisen sadekuuron jälkeen täynnä palovammoja  😉 !

Aamukastelu on varmaan se tehokkain ja vähiten ongelmia aiheuttava ajankohta.

Mutta älä ota turhaan ajankohdasta paineita, paljon tärkeämpää on, että kastelet muuten oikein. 

 

Kun kastelet, kastele reilusti.

Maan pitäisi todella kastua syvältä.

Tämä kannattaa joskus ihan siellä omassa pihassasi testata. Kaiva kastelun jälkeen kuoppa ja katso, kuinka syvälle se antamasi vesi päätyi.

Tulos saattaa yllättää.

Perussääntönä voidaan pitää, että vettä pitäisi antaa vähintään 10 litraa neliölle.

Tämäkään ei aina riitä. Määrä riippuu maalajista, mutta myös istutetuista kasveista. Annetun veden pitäisi painua sinne kasvin juuristoon asti, syväjuurisilla siis useiden kymmenien senttien syvyyteen.

 

Entäs jos vettä on niukasti tai ei ehdi/jaksa kastella niin paljoa?

Eikö vähäkin ole parempi kuin ei ollenkaan?

Ikävä kyllä, päivittäin annettu vesitilkka on suorastaan haitallinen monivuotisille kasveille  🙁 . 

Kasvit ovat perusluonteeltaan laiskoja.

Jos ne saavat päivittäin vettä pinnasta, ne eivät viitsi kasvattaa juuriaan syvemmälle. Tämä tekee niistä poudanarkoja.

Lisäksi kovin pinnassa olevat juuret tekevät myös talvehtimisesta epävarmempaa.

 

Entäs jos oletkin niin ahkera, että annat vettä joka päivä, mutta silti reilusti? 

Ei hyvä sekään.

Vaikka antaisit vettä niin paljon, että se uppoaa syvälle maahan, kasvi ei silti sitä sieltä lähde hakemaan, jos pinnastakin saa.

Eli pintamaan todellakin pitää kuivua välillä, jotta juuristo ryhtyy hakeutumaan syvemmälle.

Päivittäinen runsas kastelu voi jopa tehdä kasvualustasta aivan liian märän, jolloin juuristo kärsii jo happipulasta.

 

Päivittäinen kastelu totuttaa kasvit odottamaan sitä.

Kun sitten et joskus ehdikään kastelemaan, ne nuupahtavat hetkessä. 

Edes vastaistutettuja kasveja ei hellejaksoillakaan pitäisi kastella kuin korkeintaan pari kertaa viikossa.

Perusteellisen kastelun (tai luonnon tarjoaman sateen) jälkeen paljas maanpinta kannattaa vielä harata rikki, jolloin syvälle maahan päätynyt vesi myös pysyy siellä.

Muuten se nousee herkästi kapillaarisesti takaisin pintaan ja haihtuu siitä taivaan tuuliin.

 

Yksivuotiset kasvit ja ruukkuistutukset ovat sitten ihan eri asia.

Eihän ole tarkoituskaan, että vaikkapa lehtisalaatti käyttäisi energiaansa juuren kasvattamiseen. Eli yksivuotisten kasvien, oli ne sitten kukkia tai vihanneksia, kastelu on ihan järkevää tehdä päivittäin.

 

 

Kastelu

 

Eli muista:

Vähennä kastelun tarvetta

 ➡ valitsemalla oikea kasvi oikeaan paikkaan,

 ➡ pitämällä maan kunnosta hyvää huolta ja

 ➡ välttämällä paljasta maan pintaa.

 

Kun kastelet

 ➡ kastele maata, älä kasveja

 ➡ kastele harvoin, mutta reilusti kerrallaan.

 

Näillä ohjeilla puutarhasi selviää hellejaksoistakin kohtuullisella kastelulla!

 

Kommentoi helposti Facebook profiililla!

2 Thoughts to “Puutarhan kastelu – turhaa työtä vai välttämätön paha?”

  1. Jonna Viljanen

    Mahtawaa. ❤ ☔????????
    Mulla on uusitulla sadevesijärjestelmällä toimiva piha. Käytämme kovinkin samoja periaatteita kastellessamme ja kaikki kasteluvesi on nykyään taivaalta tullutta.
    Laitanpa piakkoin perusteellisten kuvien ja piirustusten kera julkaisun aiheesta Facebookin ryhmässä Luonnonmukainen hyötypuutarha. ????

  2. […] Veden saantiin voimme tietysti vaikuttaa helposti kastelulla. […]

Comments are closed.