Miellämme usein vihannekset kasveiksi, joita pitää olla joka vuosi kylvämässä ja laittamassa. Salaatit, herneet, kaalit, juurekset…
Entä jos kokeilisitkin vaihteeksi monivuotisten vihannesten kasvatusta? Joudut ehkä odottelemaan ensisatoa aluksi muutaman vuoden, mutta sittenpä sitä saakin helposti ja vaivatta vuodesta toiseen!
Tehdäänpä nyt hieman lähempää tuttavuutta muutaman helpon ja kestävän monivuotisen vihanneskasvin kanssa.
Maa-artisokka
Maa-artisokka on todella vanha puutarhakasvi. Sitä viljeltiin jo satoja vuosia sitten. Jostain syystä, ehkäpä perunan syrjäyttämänä, sen viljely on nykyään aika harvinaista.
Maa-artisokkaa voi kasvattaa yksivuotisena samoin kuin perunaa, mutta kaikista helpointa sen kasvatus on monivuotisena.
Ei istutusta, ei varastointia (kaikkine tauti- ja homeriskeineen), eikä urakkaluonteista sadonkorjuutakaan! Kerää vain satoa tarpeen mukaan!
Kasvupaikka
Maa-artisokka viihtyy melkein missä vaan. Sitä saattaa jopa löytää jäänteenä vanhoilta asuinpaikoilta, edelleen elinvoimaisena vuosien hoitamattomuudenkin jälkeen.
Toisinaan sen tapaa vanhassa perennapenkissä, eikä omistaja edes tiedä kasvattavansa maa-artisokkaa!
(Tämän postauksen otsikkokuvassa näet maa-artisokan kauniin kukinnon. Se on sukua auringonkukille, minkä kyllä huomaa.)
Jos haluat kuitenkin kunnollisen ja suuren sadon, valitse maa-artisokan kasvupaikaksi lämmin, runsasmultainen hieta- tai savimaa. Pidä maan kasvukuntoa yllä pitämällä pH lähellä 7 ja lisää kompostimultaa säännöllisesti maata parantamaan.
Maa-artisokalle sopii erinomaisesti kateviljely. Mehevä, tuore ruohosilppu pitää maan sopivan kosteana ja lannoittaakin, mutta myös olki- tai heinäkate sopii hyvin.
Lisätietoa maan ominaisuuksien analysoinnista löydät täältä
Hoito
Maan kasvukunnon ylläpidon lisäksi monivuotisena kasvatettava maa-artisokka ei hirveästi hoitoa kaipaa. Kitke alkukesällä mahdolliset rikkakasvit ja kastele pitkinä poutajaksoina.
Maa-artisokalla ei ole suurempia tauti- tai tuholaisogelmia, joita pitäisi tarkkailla.
Sadonkorjuu ja käyttö
Mukulat kasvavat kiivaimmin loppukesällä ja alkusyksystä, kuten monet muutkin juurikasvit. Varastointia varten satoa
kannattaa siis kerätä vasta tuolla syys-lokakuulla.
Kun kasvatat maa-artisokkaa monivuotisena, voit kuitenkin keräillä sopivan kokoisia mukuloita maasta ihan keväästä talven tuloon asti!
Jopa talvella, jos lunta ei ole paljon ja pidät maan sulana esimerkiksi kuivilla puunlehdillä eristämällä.
Varastossa mukulat kannattaa säilöä esim. hiekkaan tai juuresturpeeseen, jotta ne eivät kuivu. Sopiva lämpötila on kellarilämpö, eli tuollainen 2-5 astetta.
Maa-artisokan mukulat eivät ole kovin voimakkaan makuisia ja sopivatkin monenlaiseen ruokaan. Kypsennettynä niissä oleva inuliini saa ne maistumaan makealta.
Ne soseutuvat helposti, joten niistä saa helposti pehmeän makuisia sosekeittoja ja muhennoksia.
Ne sopivat mainiosti myös vegaanipihveiksi, keventämään (ja maustamaan) perinteistä perunamuussia tai vaikka laatikkoon.
Jos haluat kokeilla jotain hienompaa, kokeilepa tätä maa-artisokkarisottoa:
Ainekset
1. Kuori maa-artisokat ja nosta sitruunalla maustettuun veteen. Pilko puolet maa-artisokista ja keitä ne kypsiksi pienessä vesimäärässä. Soseuta ja nosta syrjään odottamaan.
2. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulinkynsi. Kuullota sipuleita kattilassa voinokareessa.
3. Lisää riisi ja sekoittele, kunnes riisi on läpikuultavaa. Lisää valkoviini ja sekoita, kunnes viini on imeytynyt riisiin.4. Lisää kasvis- tai kanalientä vähissä erissä aina imeyttäen nesteen riisiin. Jatka haudutta-
mista ja liemen lisäämistä, kunnes risotto on lähes kypsää. Aikaa kuluu noin 20 minuuttia. Lisää lopuksi joukkoon kerma ja kiehauta seos.
5. Viipaloi loput maa-artisokat ja keitä muutama minuutti pienessä vesitilkassa. Valuta ja paista voinokareessa napakan kypsiksi ja kauniin ruskeiksi.
6. Lisää risoton joukkoon maa-artisokkasose, paistetut maa-artisokkaviipaleet, suikaloidut pinaatinlehdet ja parmesaanijuustoraaste.
(Resepti on bongattu täältä: https://kotiliesi.fi/resepti/maa-artisokkarisotto/)
Köynnöspinaatti
Köynnöspinaatti on toinen hyvin vanha viljelykasvi, jonka viljely on nykyään harvinaista. Jos haluat kokeilla monivuotisten vihannesten kasvatusta, köynnöspinaatti on loistava vaihtoehto.
Viljely kannattaa aloittaa siemenistä, jotka kaipaavat noin kuuden viikon kylmäkäsittelyn itääkseen.
Kunhan pääset sen kanssa alkuun, se tuottaa itsekin ihan kivasti siemeniä.Voit hyvin kylvää ne jo syksyllä pihalle, jolloin ne saavat luonnollisen kylmäkäsittelyn.
Lisätietoa siementen kylmäkäsittelystä löydät tästä.
Kasvupaikka
Parhaiten köynnöspinaatti viihtyy muhevassa, kosteutta pidättävässä multamaassa. Kohopenkki on oikein hyvä idea, jotta talvimärkyys ei kiusaa. PH saisi olla siellä 7 pinnassa.
Aurinkoa saisi olla vähintään puolivarjoisan paikan verran.
Hoito
Hoidoltaan köynnöspinaatti on todella helppo. Se herää kasvuun jo varhain keväällä ja satoa kannattaakin kerätä juuri silloin. Kesän edetessä lehtien maku hieman heikkenee.
Ensimmäisenä vuonna annetaan kasvurauha, mutta paikalleen kotiutunut köynnöspinaatti voi venyä myöhemmin jopa metritolkulla yhden kesän aikana!
Sadonkorjuu ja käyttö
Köynnöspinaatin maasta nousevia versoja voi keväällä käyttää kuten tankoparsaa. Myöhemmin kerätään sitten pinaatin makuisia lehtiä.
Lehtiä voi säilöä kuten pinaattiakin, ryöppää, silppua ja pakasta.
Se sisältää runsaasti karoteenia, folaattia ja E-vitamiinia. Myös kalsiumia, kaliumia, magnesiumia ja fosforia siitä löytyy. Se on jopa pinaattia terveellisempi, sillä lehdet eivät ole yhtä vesipitoisia.
Tee lehdistä muhennosta, keittoa, lettuja… Kaikkea sitä mitä pinaatistakin!
Ruokaparsa
Ruokaparsa lienee useimmille tuttu alkukesän herkku, mutta jostain syystä sekin aika harvoin kotipuutarhoissa viljelty. Se on kuitenkin oikeasti helppo ja myös näyttävä kasvi vaikka perennapenkkiin, joten suosittelen lämpimästi kokeilemaan!
Alkuun pääset joko taimista tai siemenistä.
Siemenet itävät hyvin ja kasvatus on kyllä helppoa, mutta varaudu siihen, että ensimmäistä sadonkorjuuta joudut odottelemaan jopa viisi vuotta.
Taimista aloittaen pääset herkuttelemaan hieman nopeammin.
Kasvupaikka
Parsa viihtyy auringossa ja lämmössä. Kannattaa myös valita jo keväällä varhain sulava paikka, niin pääsee sadonkorjuuseenkin aikaisemmin.
Etenkin alussa maan on syytä olla voimakasravinteista ja kuohkeaa, jotta juuristo vahvistuu nopeasti. Mutta talvimärkyyttä ei parsakaan oikein siedä, joten huolehdi siitä, ettei maa ole liian märkää.
Hoito
Parsan kasvatuksessa voi erottaa kolme vaihetta: taimikasvatus, kasvuvaihe ja satokausi. Jos istutat parsasi taimista, ohitat tietysti ensimmäisen vaiheen. Katsotaan nyt kuitenkin nämä kaikki kolme vaihetta läpi:
Kylvö ja taimikasvatus
Siemenet kylvetään toukokuussa avomaalle noin 30 cm:n rivivälein ja muutaman sentin syvyyteen. Siemenet itävät melko hitaasti, useampaan viikkoon on syytä varautua. Sinä aikana maan pitäisi pysyä sopivan kosteana.
Taimikasvatuksen voit aloittaa myös ruukuissa, jolloin kosteudesta on helpompi huolehtia. Pistä purkit vaikka muovin alle, kunnes siemenet itävät.
Jos kylvit tiheästi, harvenna taimet heti itämisen jälkeen noin 10 cm:n etäisyydelle toisistaan.
Pidä maa kitkettynä, etteivät pikkutaimet tukehdu rikkakasveihin.
Heinäkuussa voit antaa hieman typpilannoitusta. Itse suosin taimille aina kastelulannoitetta, jossa ravinteet on helpommin hallittavissa ja nopeasti taimien käytössä.
Jätä taimet paikoilleen talveksi. Ne eivät oikeanlaisella kasvupaikalla kaipaa sen kummempaa suojausta.
Kasvuvaihe
Seuraavana keväänä valitse elinvoimaisimmat ja parhaat yksilöt jatkokasvatukseen.
Istuta ne lopulliselle kasvupaikalle noin puolen metrin välein. Rivikasvatuksessa rivien väliin kannattaa jättää vähintään metri.
Kaiva taimille noin 10-15 cm syvä kuoppa tai vako, jonka pohjalle ne istutat.
Täytä vako syksyllä hyvällä, ravinteikkaalla mullalla. Tämän tavoite on, että juuret jäävät syvälle ja versot venyvät pitkiksi. Syvällä oleva juurakko myös talvehtii paremmin.
Anna nyt taimien kasvaa ja rehevöityä tässä hyvällä hoidolla vähintään kolme vuotta. Kasvupaikasta ja kesien säistä sitten riippuu, miten nopeasti ne kasvavat sadonkorjuukokoon.
Satokausi
Satoa voit ruveta korjaamaan, kun keväiset versot ovat tanakoita ja riittävän isoja.
Valkoinen parsa leikataan multaharjun sisältä, noin 15 cm syvyydestä, heti, kun niillä nenänpää ilmaantuu maan
pinnalle.
Vihreä parsa puolestaan kerätään sitten maanpäällisestä osasta, kun se on 15-30 cm pitkää.
Ensimmäisenä vuonna kerää satoa vain varovasti ja vain viikon ajan. Muuten juurakosta saattaa loppua voima kesken ja kasvi kuolee.
Myöhemmin kerää päivän, parin välein versoja kuukauden ajan, jopa ylikin. Tietysti kasvusta ja kevään keleistä riippuen.
Lämpimässä kasvu on nopeampaa kuin viileässä säässä.
Vanhemmiten parsan satoisuus sitten pikkuhiljaa vähenee. Normaalisti voit saada hyvää satoa yhdestä kasvista 10-15 vuotta. Jos parsa maistuu, kannattaakin perustaa uusi penkki 8-10 vuoden päästä uusilla taimilla.
Vanhat voit päästää sitten ansaituille eläkepäiville ja käyttää versoja vaikka kestävänä leikkona kesäisissä kimpuissa.
Käyttö
Parsa on ehdottomasti parasta ihan tuoreena, mutta säilyy kyllä jääkaapissa käyttökelpoisena viikonkin. Muuta säilömistä ei oikeastaan voi suositella. Kannattaa suosiolla tyytyä siihen, että parsa on ihana kevätherkku!
Muita monivuotisia vihanneksia kotipuutarhaan
Useimmat puutarhan monivuotisista vihanneksista luokitellaan enemmän mausteeksi. Mutta sehän ei toki niiden arvoa vähennä!
Jos pidät sellerin mausta, kokeile ihmeessä lipstikkaa eli liperiä. Se on todella helppo ja kestävä maustekasvi, josta ihan yksinäänkin voi tehdä vaikka maukasta keittoa.
Sipuleista löytyy useita monivuotisia lajeja.
- Pillisipuli tekee paksuja onttoja versoja, jotka muistuttavat kesäsipulin varsia.
- Ilmasipuli tekee myös paksuja varsia ja lisäksi pikkusipuleja latvaan.
- Kiinansipuli on litteälehtinen, hieman valkosipuliarominen ruohosipuli.
- Karhunlaukka taas on luonnon villiyrtti, jota kasvaa lounaissaaristossa ja Ahvenanmaalla. Sitä voi kerätä vain keväällä, sillä maanpäällinen kasvusto kuolee kukinnan jälkeen.
Saksankirveli on oikea karkkiyrtti, sillä sen anismaiset lehdet, siemenet ja versot ovat hyvin makeita.
Piparjuuri puolestaan on hyvin vanha hyötykasvi, joka taitaa olla tutuin kirpeänä mausteena.
Eikä tietenkään pidä unohtaa keväisten kiisselien, piirakoiden ja mehujen raaka-ainetta raparperia!
Se kannattaa istuttaa keväällä varhain sulavaan, lämpimään paikkaan. Raparperi viihtyy vuodesta toiseen samalla kasvupaikalla, kunhan annat sille ajoittain vahvaa kompostimultaa tai lantakompostia.
Monivuotisten vihannesten kasvatus on oikeasti helppoa! Kokeile vaikka näillä helpoilla ja jatka sitten makusi mukaan haastavampiin.
Monet vihannekset ja etenkin yrtit sopivat mainiosti myös perennapenkkiä kaunistamaan ja samalla saat maukua ja elinvoimaa niistä lautasellesikin!
Jos ruoankasvatus omalla pihalla kiinnostaa sinua laajemminkin, tutustu Auringontähden Ruokalaari omalla pihalla -verkkokurssiin! Siitä saat todella mahtipaketin kaikkiin ruoankasvatuksen mahdollisuuksiin yhdellä kertaa!
Klikkaa tuosta alta ja lue lisää:
