Maan kalkitus – säännöllinen hoitotoimi vai tarpeen mukaan?

Kalkitus on useimmille pihanomistajille tuttu juttu, mutta samalla siihen liittyy paljon vääriä käsityksiä.

Tiedätkö sinä, miksi sitä kalkkia maahan levitetään? Mitkä merkit kertovat maan happamuudesta? Häviääkö sammal kalkituksella?

Miksi maata kalkitaan?

Maan happamuus vaikuttaa kasvien ravinteiden saantiin, maan rakenteeseen sekä pieneliötoimintaan. Useimmat puutarhakasvit viihtyvät parhaiten lievästi happamassa tai neutraalissa maassa.

Sekä liian hapan että liian emäksinen maa aiheuttaa kasveille ongelmia. Silloin mikään lisälannoitus ei auta, koska kasvit eivät sen tuomia ravinteita pysty hyödyntämään.

Maan happamuus on siis hyvin oleellinen juttu kasvien hyvinvoinnin ja maan viljavuuden kannalta.

Mikä on sopiva happamuus?

Useimmille kasveille ihanteellinen pH on 6-7. Maalaji vaikuttaa optimaaliseen pH-lukuun:

  • Eloperäisillä mailla, eli multavilla mailla ihanteellinen luku on n. 6
  • Kivennäismailla, eli hiekkapitoisilla mailla ihanteellinen luku on n. 6,5.
  • Savimailla hyvä taso on n. 7.

On siis hyvin tärkeää huomioida sen oman pihan maalaji, kun miettii kalkitsemisen tarvetta. Samat kalkitusohjeet eivät toimi joka puolella Suomea, kaikille kasveille ja kaikissa pihoisssa.

Suomen maaperä on luonnostaan hapanta, pH tyypillisesti viiden paikkeilla, jopa sen alle. Mutta on tärkeää muistaa, että useimmiten uudelle pihalle on tuotu multaa muualta.

Se ei enää olekaan sitä suomalaista hapanta maaperää, vaan kalkittua ja lannoitettua puutarhamultaa. Tällaista maata ei tarvitse peruskalkita, vaikka näin usein automaattisesti uuden pihan laittajaa ohjeistetaan.

Vanha piha puolestaan voi olla hyvinkin erilainen happamuudeltaan hoidosta riippuen. Voi olla, että siihen on levitetty tuhkaa vuosikymmenet. Tai sitä on voitu hoitaa katteiden ja kompostin avulla, joka myös ylläpitää sopivaa happamuutta.

Tarkista siis aina maan pH ennen kalkin lisäämistä!

Sen voit tehdä vaikkapa tällä helpolla ja nopealla pH-testillä.

Myös perinteiset pH-liuskat antavat jonkinlaisen arvion. Suositeltavinta on teettää maasta, erityisesti jos piha on sinulle uusi, kunnollinen viljavuusanalyysi, josta saat varmaa tietoa sekä maan happamuudesta että muista ravinteista.

(Lue viljavuusanalyysistä lisää täältä.)

Millä maata kalkitaan?

Jos maa on liian hapanta, kalkitukseen voit käyttää esim.:

  • puuntuhkaa
  • merileväkalkkia
  • sarveisluujauhetta
  • biotiittikivijauhetta
  • jauhemaista dolomiittikalkkia
  • rakeisia kalkkeja

Puuntuhka on nopeavaikutteinen kalkitusaine. Se on myös oiva lääke kasvien hivenainepuutoksiin, sillä se sisältää lähes kaikkia muita kasvin tarvitsemia ravinteita paitsi typpeä.

Muista kuitenkin, että tuhka muodostuu siitä, mitä olet polttanut! Eli jos olet polttanut esim. muovia, värikkäitä painotuotteita tai käsiteltyä puuta, tuhkaan saattaa päätyä myös raskasmetalleja ja muuta haitallista.

Erityisen tärkeää tämä on huomioida, jos kalkitset syötäviä kasveja, mutta myös koristekasvit voivat kärsiä tuhkan epäpuhtauksista.

Merileväkalkki on eloperäistä ja siinä on tuhkan tavoin myös muita ravinteita. Tosin pienempinä määrinä kuin tuhkassa.

Sarveisluujauhe, jota käytetään usein fosforilannoitukseen, vastaa kalkitusaineena kalkkia.

Biotiittikivijauhe on myös kalkitusvaikutteinen lannoite, 100 kg sitä vastaa n. 30 kg kalkkia.

Dolomiittikalkki sisältää myös magnesiumia ja sitä suositellaan erityisesti ylläpitokalkitukseen.

Myös kananlantavalmisteilla on kalkitusvaikutusta, joten niillä vuosittain lannoitetussa puutarhassa harvoin tarvitaan enää muuta kalkkilisää.

Paljonko kalkkia tarvitaan?

 

Noudata aina valmistajan ohjeita!

On myös tärkeää huomioda maan laatu kalkin määrää laskettaessa. Maan multavuus ja maalaji vaikuttavat tarvittavan kalkin määrään.

Mitä multavampi maa, sitä enemmän vaaditaan kalkkia yhden pH-yksikön nostoon. Kun tiedät maan pH:n ja maalajin, pystyt laskemaan tarkasti kuinka paljon kalkkia tarvitaan happamuuden säätöön juuri oikealle tasolle.

Ylläpitokalkitus

Kalkkia ei pidä levitellä rutiininomaisesti joka kevät! Mittaa maan pH tai teetä viljavuusanalyysi esim. 3-5 vuoden välein ja kalkitse sen perusteella vain tarpeen mukaan.

Jatkuva maan muokkaaminen, avokesannointi ja esim. liikenteen tai tehtaiden päästöt voivat happamoittaa maata. Sen sijaan kateviljely, eloperäiset lannoitteet ja kompostin käyttö taas ehkäisevät happamuutta.

Onko sammal aina merkki happamasta maasta?

Hyvin yleinen käsitys on, että nurmikon tai kukkapenkin sammaloituminen johtuisi aina happamuudesta.

Asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen. Moni sammal suosii hapanta maata, mutta moni pitää myös kalkista. Sammalia löytyy kaikenlaisiin paikkoihin; tiiviisiin ja ilmaviin, happamiin ja emäksisiin, ravinteiltaan köyhiin ja ravinteikkaisiin.

Esimerkiksi nurmikon sammaloituminen ei yleensä tapahdu niin, että sammal valtaa tilan heiniltä. Kalkitus ja sammalUseimmiten ne nurmiheinät ensin kuolevat/kituvat ja paljastuneen maanpinnan täyttää sitten sammal.

Voit siis päätellä sammaloitumisesta maan happamuutta vain, jos tiedät mikä sammal on kyseessä ja millaisissa oloissa juuri se viihtyy.

Tunnistamisessa auttaa vaikkapa tämä kirja: Jäkälät ja sammalet Suomen luonnossa.

Leikkausjätteen kerääminen ja huolellinen haravointi syksyisin ja keväisin vähentävät nurmen typpivaroja merkittävästi. Kalkitsemisen sijaan kannattaa ensin kokeillakin lannoitusta typpipitoisella lannoitteella.

Toinen yleinen syy sammaloitumiseen on käytön puute. Sammal ei kestä tallaamista, joten ahkerasti käytetyllä nurmikolla sitä harvemmin näkyy. On aika tyypillistä, että sammal lisääntyy nurmella siinä vaiheessa, kun lapset kasvavat ohi pihaleikki-iästä  ;).

Luonto on tehokas, se joka parhaiten viihtyy, voittaa kilpailun.

Ihminen voi asiankulkuun vaikuttaa parhaiten muuttamalla olosuhteet toivotulle kasville paremmiksi sen sijaan, että aloittaa taistelun sen ei-toivotun tuhoamiseksi.

Voiko kalkituksesta olla haittaa?

Voi, jos maan pH sen seurauksena nousee liian korkeaksi. Vaikutukset ovat hyvin samankaltaisia kuin liian happamassakin.

  • Kasvit eivät pysty hyödyntämään maassa olevia ravinteita
  • Maan valtaavat kasvit, jotka hyötyvät emäksisestä maasta
  • Maan rakenne heikkenee
  • Pieneliötoiminta vähenee
  • Runsas kalkitseminen suosii myös nilviäisiä, eli lehtokotiloista tai etanoista saattaa tulla riesa

Liikaa kalkitun maan parantaminen on huomattavasti työläämpää kuin happamuuden vähentäminen. Happamuutta ei voi lisätä millään lannoitteella. Ainut keino on lisätä hapanta maa-ainesta ja odottaa, että happamuus lisääntyy huuhtoutumisen ja hoitotoimien avulla itsestään pikkuhiljaa.

 

Muista siis kalkitustarvetta pohtiessasi:

  1. Peruskalkitusta tarvitaan uudella pihalla vain, jos se on perustettu kalkitsemattomalle kasvualustalle.
  2. Ylläpitokalkituksen tarve riippuu pihanhoitotavoista, kasvavista kasveista ja maalajista.
  3. Happamuuden vähentäminen on helpompaa kuin sen lisääminen. Eli mieluummin liian vähän kalkitusta kuin liikaa.
  4. Sammal ei kerro maan happamuudesta
  5. Happamuudesta kertovat sen sijaan hapanta maata suosivat rikkakasvit mm. peltohatikka, peltoretikka ja peltotaskuruoho.
  6. Nilviäiset viihtyvät hyvin kalkitussa maassa, mutta karttavat hapanta. Kalkitsemisen vähentäminen onkin hyvä torjuntakeino esim. lehtokotiloille.

Onko sinulla tapana kalkita puutarhamaata vuosittain? Mitä valmisteita käytät? Tai oletko voinut luopua koko kalkituksesta esim. katteiden käytön avulla?

Jaa kokemuksesi! 

 

 

 

Kommentoi helposti Facebook profiililla!

Vastaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: