Hedelmäpuiden hoitoleikkaukset

Hedelmäpuiden kasvattaminen kotipuutarhoissa on nykyään suositumpaa kuin koskaan.

 

Hedelmäpuiden uusia lajeja ja lajikkeita tulee tarjolle vuosittain. Ei ole enää mitenkään harvinaista, että aika pohjoisestakin pihasta löytyy päärynää, luumua ja kirsikkaa. 

Omenapuiden leikkaamisesta jo kirjoitinkin artikkelin, mutta käydään nyt läpi muiden hedelmäpuiden hoitoleikkauksia.

Päärynäpuu

Päärynäpuita leikataan samoin periaattein kuin omenapuita, mutta vähemmän. PäärPäärynäynällä on kova into kasvaa suoraan ylöspäin. Näitä ylöspäin suuntautuvia versoja kannattaa typistää, jotta hedelmien poiminta helpottuisi. Myös vanhaa puuta voi madaltaa leikkaamalla runko poikki sopivalta korkeudelta.

Latvus kannattaa pitää ilmavana harventamalla, eli poista liian tiheässä kasvavat ja toisiaan hankaavat oksat. Leikkauksessa suositaan sivulle päin kasvavia versoja, kuten omenapuullakin.

Leikkausajankohta on sama kuin omenalla; kevättalvi tai loppukesä. Päärynän sato tosin kypsyy hyvin myöhään, usein vasta syys-lokakuussa. Hedelmiä kypsyttävää puuta ei tietenkään kannata ruveta leikkelemään, joten kevättalvi on usein paras ajankohta.

 

Kirsikkapuuu

Kirsikkapuita leikataan mahdollisimman vähän. Ne vuotavat herkästi maitiaisnestettä keväällä, joten turvallisempi ajankohta leikkaukselle on elokuussa. Vuoto on keväällä makeaa herkkirsikkakua monille hyönteisille ja runsas vuoto heikentää puun kasvuvoimaa.

Jos leikkauskohdasta vuotaa tahmeaa, venyvää nestettä, se on ns. kumivuotoa. Sen tehtävä on suojata leikkaushaavaa ja se sisältää mm. antibioottisia aineita. Kumivuotokin kertoo kuitenkin aina stressitilasta ja voi olla runsaana haitallista.

Kesäleikkauksessa on myös se etu, että kuolleet oksat on silloin helpompi havaita. Lepotilaisessa puussa ne eivät kunnolla erotu.

Leikkauksissa poistetaan kuolleet ja toisiaan hankaavat versot. Lisäksi liian tiheää kasvua kannattaa harventaa, jotta latvus säilyy ilmavana. Sama perussääntö toimii kirsikallakin; suosi sivulle päin kasvavia versoja leikatessasi.

Suomessa menestyvät kirsikat ovat pääosin hapankirsikoita, jotka kasvavat jopa 5-8 metriä korkeiksi. Näitä kannattaa lyhentää ajoissa, jotta sadon poiminta onnistuisi ilman apuvälineitä. Pensasmaisilla kirsikoilla korkeudesta ei ole haittaa, sillä ne jäävät kyllä luonnostaan mataliksi.

 

Luumupuuluumu

Luumu vuotaa myös herkästi keväällä, joten leikkaamiseen kannattaa ryhtyä jo tammi-helmikuussa. Paras leikkausajankohta on kuitenkin elokuussa, jolloin liiallisesta vuodosta ei ole vaaraa ja kuolleet oksat on helppo erottaa.

Luumuakin leikataan hyvin säästeliäästi. Latvuksesta poistetaan vain liian tiheässä kasvavat, vioittuneet ja kuolleet versot. Latvaversoa voi tarvittaessa lyhentää.

 

Yleisesti ottaen voi sanoa, että hedelmäpuiden (poislukien omenapuut) vuosittaisista leikkauksista ei tarvitse päänsärkyä itselleen aiheuttaa.

Jos puu näyttää sopusuhtaiselta ja terveeltä, ei sitä tarvitse välttämättä leikata ollenkaan. Useimmissa tapauksissa riittää ihan vaan kuolleiden/katkenneiden oksien poisto puun pitämiseen terveenä, satoisana ja elinvoimaisena.

Turhaa leikkaamista kannattaa välttää, koska se helposti innostaa puuta sitten kasvattamaan taas lisää oksia, joita pitää taas olla harventamassa. Leikkaaminen aiheuttaa aina puulle stressiä ja useimmissa tapauksissa se ei ole mitenkään hyvä juttu 😉 .

 

Hedelmäpuiden sato-ongelmat

Joskus käy niin, että päärynä-, kirsikka- tai luumupuu kasvaa kyllä oikein kauniisti ja on terve, mutta niitä kaivattuja hedelmiä ei kuulu, ei näy. Tähän voi olla moniakin syitä.

Tarkista tästä listasta, mikä voisi olla oman puusi ongelma:

  1. Yksinäisyys. Hedelmäpuista osa on ns. itsepölytteisiä, osa taas ristipölytteisiä. Itsepölytteinen tuottaa hedelmiä ilman lajikumppaniakin, ristipölytteinen taas ei. Mutta kaikki hedelmäpuut hyötyvät ristipölytyksestä, eli sato on aina suurempi, jos vieressä on samanlajinen kumppani. Paras hyöty saadaan, kun kumppani on eri lajiketta.
  2. Ikä. Hedelmäpuiden satoikä alkaa 5-10 vuotiaina, lajista ja lajikkeesta riippuen. Taimistosta ostamasi taimi on normaalisti 2-3 vuotias, mutta voi olla jo satoikäinenkin (tarkista myyjältä). istutuksen jälkeen taimi kasvattaa aluksi vain juuria ja niin sen pitääkin. Joten anna sille aikaa. Liian varhain hedelmiä tuottamaan ryhtyvä puu on usein lyhytikäinen.
  3. Väärä kasvupaikka. Hedelmäpuut kaipaavat aurinkoa, lämpöä ja tuulen suojaa. Liian varjossa kukinta jää usein huonoksi, kovin tuulisella paikalla eivät pölyttäjät viihdy. Jos paikka on altis keväthalloille, varhain kukkivat hedelmäpuut saattavat kärsiä siitä ja sato jää saamatta.
  4. Väärä lannoitus. Runsas typpi saa puun kasvattamaan innolla uutta versoa ja lehteä, mutta ei hedelmiä. Happamasta maasta puu ei saa tarvitsemiaan ravinteita irti. Jos hedelmäpuuu ei tuota satoa, suosittelen teettämään maasta maa-analyysin. (Palvelun tuottajia löydät netistä, mutta tässä yksi vaihtoehto.)
  5. Pölytyksen epäonnistuminen. Hedelmäpuut kaipaavat pölyttäjiä, jotta kukista kehittyisi satoa. Pölyttäjät taas ovat hyvin alttiita sääoloille. Ne eivät lennä liian kylmässä, tuulisella säällä tai sateella. Jos sinulla käy huono tuuri, hedelmäpuusi kukinnan aikaan sääolot eivät olleet pölyttäjille suotuisia ja siksi kukista ei päässyt kehittymään hedelmiä.

 

Tästä voit katsoa Taimistoviljelijöiden videon leikkaamisesta.

 

Olisi hienoa kuulla varsinkin pohjoisempana menestyvistä hedelmäpuista. Miten olet onnistunut? Oletko suojannut puuta talvella? Ohjannut kasvua poikkeavasti?

Kerro oma hedelmäpuutarinasi!

CTA

Kommentoi helposti Facebook profiililla!

Vastaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: