Vieraslajikeskustelu käy kuumana niin somessa kuin puutarhoissa ja taimimyymälöissäkin. Ja ihan hyvä että käy, luonnon monimuotoisuuden suojeleminen on tärkeää! 

Lajeja on tietysti kautta maapallon historian kehittynyt ja hävinnyt, välillä kiivaaseenkin tahtiin. On kuitenkin kiistatonta, että me ihmiset muokkaamme tällä hetkellä maapallon elinympäristöjä sellaisella vauhdilla, mihin mikään muu eliö ei ikinä ole pystynyt!

Ja ihmisen joka paikkaan levittämät vieraslajit ovat yksi iso osa tätä ongelmaa.

On ihan ymmärrettävää, että itselle rakkaan kasvin hävittämiskehotus omasta puutarhasta tuntuu pahalta. Sehän on melkein sama kuin rakasta ystävää syytettäisiin jostain, mitä hän ei meidän mielestämme takuuvarmasti ole tehnyt! Nyt olisi kuitenkin tärkeää pystyä jättämään ne inhimilliset tunteet hieman syrjemmälle ja ajatella asiaa ihan muista kuin ihmisen näkökulmista.

Mielipiteiden perusteluissa näkyy puolin ja toisin paljon väärinkäsityksiä ja keskustelu äityy herkästi huutoäänestykseksi. Siksi haluankin nyt kertoa sinulle ihan kaikessa rauhassa, ketään syyttelemättä ja moittimatta, muutaman perusjutun liittyen vieraslajikasveihin.

 

Mitä ovat vieraslajit?

Onnistuneen keskustelun edellytys on, että puhutaan samaa kieltä. Ja siksi ihan ensimmäisenä on syytä erottaa toisistaan tulokaslajit ja vieraslajit. Vaikka molemmat ovatkin tulleet Suomeen vasta jääkauden jälkeen, niiden tulotapa ja siksi myös vaikutukset Suomen luontoon ovat erilaiset.

 

Tulokaslajit ovat tulleet tai tulevat Suomeen omin voimin, luonnollisella tavalla ympäristöön levittäytyen.

Eläimet kävellen, linnut lentäen, hyönteiset ja kasvien siemenet ilmavirtojen, lintujen ja tuulien kuljettamana. Ne eivät ole tulleet ihmisen tuomina, vaikkakin toisinaan kyllä ihmisen myötävaikutuksella. Monet niistä nimittäin hyötyvät rakennetuista ympäristöistä ja myös ilmastonmuutoksesta, joka sekin on ainakin osin ihmisen ansiota. 

Tällaisia tulokaslajeja ovat mm. villisika, merimetso ja juuri parhaillaan Suomeen leviämässä oleva kultasakaali. Kasveissa eroja on vaikeampi havainnoida, sillä jotkut siemenet voivat säilyä maassa jopa tuhansia vuosia. Moni muinaistulokas esimerkiksi on ihmisen tänne alunperin tuoma rohtokasvi.

Tulokaslajit ovat kuitenkin sopeutuneet ympäristöön, eivätkä ole sille haitaksi. Ne eivät voita kilpailussa paikallisia lajeja, vaan pystyvät elämään niiden kanssa sopuisasti rinta rinnan.

Ne siis lisäävät monimuotoisuutta, eivät vähennä sitä.

 

Vieraslajit taas ovat tulleet Suomeen ihmisen avulla.

Ne ovat ylittäneet maantieteellisiä esteitä, esim. meriä, vuoristoja tai niille elinkelvottomia alueita, mikä ei ilman ihmistä olisi onnistunut. Osa on tuotu tänne ihan tarkoituksella (kuten puutarhakasvit), osa taas on päässyt maahan salaa (esim. puutarhakasvien salamatkustajina). Jotkut on jopa ihan tarkoituksella levitetty luontoon, toiset taas ovat karanneet ihmisen hoivista luontoon ihan itse.

Se pääero näissä kahdessa on siis ihmisen vaikutus; vieraslajit eivät olisi tänne päässeet ainakaan yhtä nopeasti ilman ihmisen myötävaikutusta. Vieraslajeja Suomeen tulee jatkuvasti, mutta koska suurin osa niistä ei pysty luonnossa ilman ihmisen apua muodostamaan elinvoimaisia kantoja, ne eivät ole haitallisia.

 

Mikä sitten tekee joistakin vieraslajeista haitallisia? Eikö jokainen uusi laji lisää monimuotoisuutta?

Luontaisesti levitessään eliö sopeutuu matkansa aikana uusiin ympäristöihin ja ympäristöt ehtivät sopeutua siihen. Ekosysteemi säilyy tasapainossa, kun ympäristön muut eliöt oppivat hyödyntämään uutta tulokasta esim. ravintona, sille kehittyy luontaisia vihollisia tai haastavammat sääolot joinain vuosina kurittavat kantaa.

Mutta kun ihminen tuo uuden lajin uuteen ympäristöön, sillä ei ole välttämättä mitään luontaisia vihollisia, eikä se useinkaan alussa kelpaa olemassa oleville eliöille edes ravinnoksi. Jos vieraslaji on vielä nopea leviämään, se ehtii tämän kilpailuetunsa takia vallata  nopeasti valtavia alueita.

Elinympäristö on aina kokonaisuus, joka on jatkuvassa muutostilassa siinä olevien kasvien, hyönteisten, mikrobien ja isompien eläinten vaikutuksesta. Kun vieraslaji valtaa jonkun alueen, se vaikuttaa koko alueen eliökantaan ja näin elinympäristö muuttuu, usein pysyvästi. Esimerkiksi komealupiini muuttaa köyhän, heikkoravinteisen maan multavaksi ja ravinteikkaaksi. Vaikka lupiini paikalta myöhemmin häviäisikin, paikka ei enää ole entisellään. 

Vieraslajit eivät aiheuta haittaa vain luonnolle, vaan etenkin pidemmällä aikahaarukalla myös ihmisille. Ne voivat olla uhka eläinten, kasvien tai ihmisten terveydelle, haitata maa- ja metsätaloutta tai olla esteettinen tai ympäristön käytettävyyteen liittyvä haitta. 

No, onneksi suurin osa puutarhakasveista ei pysty leviämään omin voimin, vaan häviää kilpailussa luonnonkasveille. Ne saattavat kyllä levitä hoidetussa puutarhassa ja rakennetussa ympäristössä jopa riesaksi asti, mutta hoidotta ne taantuvat ja leviäminen on hallittavissa. Vaikka moni perinneperenna selviääkin hoidotta vuosikymmeniä, se ei valtaa tilaa vaan sopeutuu kasvamaan luonnonkasvien kanssa samalla paikalla.

Mutta osa puutarhakasveista ikävä kyllä pystyy muodostamaan todella vahvoja ja muilta tilaa vieviä kantoja luontoonkin, ja niitä kutsutaan siksi haitallisiksi vieraslajeiksi. 

Vieraslajien aiheuttamat ongelmat ovat ihan todellisia, tutkimuksin kiistatta osoitettuja.

Haitallisten vieraslajien listat eivät ole mikään taimiviljelijöiden salaliitto uusien kasvien myymiseksi, vallanhimoisten, itsekkäiden ihmisten tapa hallita luontoa, eivätkä viattomien luontokappaleiden syrjintää. Haitalliset vieraslajit kiistatta vähentävät monimuotoisuutta ja ovat todellinen uhka sadoille alkuperäisille lajeille.

Maailmanlaajuisesti vieraslajiongelma on viime vuosina otettu vakavasti. Enää ei tyydytä vain varoituksiin ja suosituksiin, vaan pahimmille vieraslajeille on jo alettu asettaa kieltoja ja sanktioita kieltojen rikkomisesta. Eliöt eivät tunne maiden rajoja, joten on tärkeää, että kaikki kantavat vastuunsa omalla alueellaan.

Siinä vaiheessa, kun haitallisen vieraslajin kasvatus ja myynti kielletään koko EU:n alueella kokonaan, voit olla varma, että todisteet sen haitallisuudesta ovat todella vankat!

No niin, nyt sinulla on perustermit ja -käsitteet hallussa ja voidaan jatkaa eteenpäin ?!

Luulo ei ole tiedon väärti!

Vieraslajikeskusteluissa törmää jatkuvasti samoihin virheellisiin käsityksiin tai puutteellisiin tietoihin. Vaikka ihmisille pahoja ihovaurioita aiheuttavan jättiputken vahingollisuus ymmärretään oikein hyvin, sen rakkaan ruusupuskan tai mummon perennapenkistä löytyvän komealupiinin haitallisuutta ei tahdota hyväksyä millään. 

Mutta asia on tärkeä ja uskon vilpittömästi, että suurin osa meistä puutarhaihmisistä arvostaa suomalaista luontoa ja haluaa sitä suojella. En halua uskoa, että kurtturuusupuskaansa intohimoisesti suojeleva haluaisi vahingoittaa ketään tai mitään, hän vain katsoo asiaa hieman väärästä vinkkelistä puutteellisin tiedoin. Siksi haluan nyt käydä kanssasi läpi muutaman yleisimmän virhekäsityksen, joihin moni sortuu.

 

5 yleistä virhettä haitallisten vieraslajien puolustukseksi

Ei tämä leviä, koska se on kasvanut minulla/äidillä/mummolla/naapurilla jo vuosikymmeniä samalla paikalla, eikä ole siitä mihinkään levinnyt.

Näin voi todellakin olla, mutta ennenkuin päätät perustaa mielipiteesi vieraslajikysymyksessä mukolle (= mun kokemus), otathan huomioon pari juttua:

1. Oletko ihan varma, että olet tunnistanut lajin oikein?

• Ehkäpä se kurtturuusuksi luulemasi pensas onkin valamonruusu tai joku muu Suomen kymmenistä pensasruusuista? Voin tunnustaa, että itsekin olen tässä erehtynyt. Erityisesti kurtturuususta jalostetut lajikkeet voivat olla hämäävän saman näköisiä kuin peruslaji. Mutta ne eivät leviä samalla voimalla, eivätkä siksi ole haitallisia vieraslajeja.
• Entä erotatko jättipalsamin lehtopalsamista ja malvasta, jättipoimulehden luonnonkasvi poimulehdestä, japanintattaren suomenröyhytattaresta?
• Oletko varma, että se kukkapenkissä nätisti paikallaan pysyvä lupiini on juuri komealupiinia? Ehkäpä kyse onkin jalostetusta kirjolupiinista tai jostain muusta lupiinin lajista?

2. Jos laji on oikea, ehkä se ei ole levinnyt juuri tällä paikalla hoidon tai kasvupaikan takia?

• Jos juurivesoilla leviävän pensaan ympärillä on leikattu nurmi, se ei pääse mihinkään leviämään. 
• Vaikka nämä lajit leviävät haitallisesti luontoon, on niilläkin omat kasvupaikkavaatimuksensa. Kasvi leviää ehkä haitallisesti karussa, happamassa ja kuivassa kasvupaikassa, mutta ei rehevässä, ravinteikkaassa ja kalkitussa puutarhamaassa. 
• Jos kasvi leviää siemenillään, joita tuuli, linnut, hiiret, oravat tai myyrät levittävät, mistä tiedät, että pihasi kasvi ei ole levinnyt? Entäpä jos ne siemenet päätyvät alueelle, josta otetaan maa-aineksia vaikkapa tienrakennukseen? Sieltä siemenet voivat päätyä ihan toiselle puolelle Suomea, juuri sellaiselle otolliselle kasvupaikalle, josta kiltisti paikallaan pysyneen pihapuskasi jälkeläiset lähtevät uuteen maailmanvalloitukseen…

Yksi syy näiden vieraslajien haitallisuuteen on juuri se, että ne viihtyvät sellaisilla kasvupaikoilla, joiden määrä on muutenkin vähentynyt. Niillä viihtyvät luonnonkasvit ja hyönteiset ovat jo valmiiksi hyvin hankalassa tilanteessa ja näin kilpailussa ylivoimainen vieraslaji voi olla se viimeinen niitti koko lajin arkkuun.

(Tästä löydät kurtturuusun tunnistamiseen apua.)

 

Nämähän ovat niin kauniita, viattomia kasveja, miksi vihaatte niitä?!

Kasvit itsessään eivät tietenkään ole ongelman aiheuttajia, vaan me ihmiset. Me olemme tuoneet nämä kasvit uuteen elinympäristöön, meidän takiamme ne leviävät ja valtaavat elintilaa luonnonkasveilta ja siksi meidän velvollisuutemme on edes yrittää virheemme korjata.

Kyse ei ole ulkonäöstä ja mielipiteestä, vaan ihan puhtaasti biologiasta. Ihminen on omilla toimillaan aiheuttanut ympäristöön epätasapainon, josta kärsivät monet luonnonkasvit ja niistä riippuvaiset eläimet, hyönteiset ja muut eliöt.

Ja pakko kyllä sanoa, että en ole koskaan kuullut yhdenkään biologin tai luontotutkijan suusta sellaista vihapuhetta kasveja kohtaan kuin mitä moni kotipuutarhuri suustaan päästää rikkakasveista puhuessaan!

 

Mutta kun kurtturuusun marjathan ovat niin terveellisiä, kukat tuoksuvat ihanasti ja pölyttäjätkin niissä pörrää! Sitä paitsi sitä on kasvatettu Suomessa vuosikymmeniä, miksi se nyt yhtäkkiä onkin niin paha??

Muutkin ruusunmarjat ovat terveellisiä, kukat tuoksuvat ja pölyttäjät hyötyy! Kaikissa asioissa on aina kaksi puolta, kurtturuusun suhteen valitettavasti vain niitä haittoja on enemmän kuin hyötyjä.

Ympäristö muuttuu hitaasti ja asioiden vaikutukset näkyvät vasta pidemmällä aikavälillä. Yksi ihmissukupolvi on loppujen lopuksi kovin lyhyt aika tehdä johtopäätöksiä ympäristön muutoksista. 

Kurtturuusua on kasvatettu Suomessa toista sataa vuotta, mutta sen ongelmallisuus on havaittu vasta viime vuosikymmeninä. Syitä tähän on monia: ilmaston lämpeneminen, marjoja hyödyntävien lintujen lisääntyminen/liikkuminen, kasvia on istutettu vääriin paikkoihin ja liikaa, tutkimustieto ympäristöstä on lisääntynyt yms. 

Tieteessä ainut pysyvä asia on muutos; tutkimuksissa saadaan koko ajan uutta ja entistä tarkempaa tietoa, löydetään syy-seuraussuhteita, joita ei ennen osattu arvaillakkaan ja opitaan katsomaan asioita uusista näkökulmista. Tämä tieto pitää ottaa käyttöön ja toimia sen mukaan, ei jämähtää vanhoihin uskomuksiin ja kokemuksiin.

Kurtturuusun raivoisa leviäminen ja kilpailuetu muihin lajeihin on maailmanlaajuinen ongelma, ei mikään suomalaisten viranomaisten keksintö. Kokemuksia löytyy runsaasti siitä, miten pahaksi tilanne voi mennä, jos mitään ei tehdä. Vaikka se ei vielä ole Suomessa niin iso ongelma kuin muualla, on vain järkevää huomioida jo nyt muiden maiden ahdinko ja koittaa ottaa niistä opikseen.

 

Hävittäisivät mieluummin vaikka nokkoset, pajut, voikukat ja pujot, kun niistä ei ole mitään hyötyä kellekkään ja pujot aiheuttavat vielä terveyshaittaakin!

On todella ikävää, että jotkut luonnonkasvit aiheuttavat allergisille oireita. Ympäristö ja luonto eivät kuitenkaan ole vain ihmistä varten. Ja se oma pihakin on aina osa luontoa ja sen kanssa vuorovaikutuksessa, halusit tai et.

Nokkoset, pajut ja voikukat ovat tärkeitä luonnonkasveja, vaikka ne kuinka tuntuisivat turhalle. Esimerkiksi paju on pölyttäjille todella tärkeä kevään ensiravinto. Voikukat ja nokkoset voivat olla ikäviä rikkoja puutarhassa, mutta nekin ovat tärkeitä hyötykasveja pölyttäjille, perhosille, lukuisille muille hyönteisille ja sitä paitsi terveellistä ravintoa myös ihmiselle.

Pujo ei, kuten ei mikään muukaan luonnonkasvi, aiheuta allergiaa, vaan allergisia oireita. Nykytietämyksen mukaan allergioiden yksi pääsyy on nimenomaan ihmisen lähiympäristön eliölajiston yksipuolistuminen. Eikö juuri allergioista huolestuneen pitäisi siis olla erityisen huolissaan siitä, jos ympäristön monimuotoisuus vähenee vieraslajien takia? 

 

Ei näiden hävittäminen mitenkään onnistu, niin turha edes yrittää. Ja tielaitos ja kaupunkikin noita on istuttanut joka paikkaan! Kunhan ne on ensin hävitetty, voin minäkin harkita…

On ihan totta, että osa vieraslajeista on jo levinnyt niin laajalle, että hävittäminen kokonaan on mahdotonta. Mutta voimme vielä helposti estää niiden leviämisen kaikkialle! Peli ei todellakaan ole vielä menetetty.

Jokaisella on vastuu omista teoistaan, sinulla omalla pihallasi ja minulla omalla pihallani. Julkisella puolellakin on työtä tehtävänä ja suunnittelu sen suhteen onkin jo hyvässä vauhdissa. Taloyhtiöillä on myös työnsarkaa piha-alueiden ruusupuskissa. 

Mutta itse olen sitä mieltä, että aikuinen ihminen ei voi sysätä vastuuta omista teoistaan toisille, eikä toisen paha teko ole koskaan oman pahan teon puolustus!

 

Kuten alussa sanoin, vieraslajit ovat vain yksi osa-alue tässä monimuotoisen luonnon suojelussa.

Toinen hyvin tärkeä, ja paljon mukavampi, osa-alue on niiden vähenevien ja uhanalaisten elinympäristöjen suojelu. Jokainen pihanomistaja voi luoda uhanalaisille luonnonkasveille ja ötököille elintilaa siellä omalla pihallaan, välttää turhaa torjuntaa, liikaa siivoamista ja toivottaa luonnon tervetulleeksi omaan pihaan.

 

Jos haluat tietää enemmän keinoista, joilla suojelet luontoa ja lisäät monimuotoisuutta pihapuuhissasi, lue tämä postaus, jossa asiaa käsittelen.

Niityn perustamiseen löydät ohjeita tästä artikkelista.

Ja niiden vieraslajien hävittämiseen omasta pihastasi löydät ohjeita tästä.