Julmat jättiputket, luvattomat lupiinit ja kamalat kurtturuusut. Vieraslajit herättävät keskustelua puolesta ja vastaan, ja hyvä niin. Asia on tärkeä ja ajankohtainen.

Mutta mitä se ”vieraslaji” oikeastaan tarkoittaa ja ovatko ne kaikki pahiksia, jotka pitäisi pihoilta hävittää heti paikalla vaikka myrkyin? Vai hössötetäänkö tässä nyt ihan suotta? Tehdään kärpäsestä taas kerran härkästä?

Vieraslaji

Vieraslajeiksi sanotaan lajeja, jotka ovat

  • levinneet luontaiselta levinneisyysalueeltaan uudelle alueelle ihmisen mukana joko tahattomasti tai tarkoituksella
  • ihmisen myötävaikutuksella ylittäneet luontaiset leviämisesteet, kuten mantereen, meren tai vuoriston.

Oleellista on siis ihmisen myötävaikutus leviämiselle. Tämä on tärkeä ero ns. tulokaslajeihin, jotka myös ovat tänne muualta tulleet, mutta omin voimin.

Yleensä vieraslajit sopeutuvat huonosti Suomen ilmastoon ja elinoloihin. Suurin osa puutarhakasveista on vieraslajeja, mutta vain hyvin pieni osa niistä pysyisi edes hengissä kovin pitkään ilman ihmisen aktiivista apua.

Mutta sitten on pieni porukka, jotka menestyvät, muodostavat lisääntyvän kannan ja vakiintuvat osaksi uutta elinympäristöä. Näitä näemme sitten kasvamassa esim. asuinalueiden reunamilla, villiintyneillä vanhoilla asuinpaikoilla ja tienpientareilla.

Näistä selviytyjistä osa menestyy erityisen hyvin. Ne voittavat alkuperäislajit kilpailussa ja laajentavat elinpiiriään nopeasti.

Samalla ne aiheuttavat vahinkoa ekosysteemille, viljelykasveille, metsätaloudelle tai muulle elinkeinolle. Ne voivat aiheuttaa huomattavia taloudellisia vahinkoja tai olla jopa ihmisten tai eläinten terveydelle vaarallisia.

Niitä sanotaan haitallisiksi vieraslajeiksi.

Kansallinen vieraslajistrategia

Haitallisista vieraslajeista voi siis todellakin olla haittaa, joko ihmisille tai luonnolle. Kansainvälisesti tällaiset lajit ovat jopa tuhonneet kokonaisia elinympäristöjä ja aiheuttaneet sukupuuttoon kuolemia. Suomessa tilanne ei vielä ole niin kovin paha, kiitos haastavan ilmastomme.

Kansallinen vieraslajistrategia tehtiin kuitenkin Suomessakin jo vuonna 2011. Siinä määriteltiin termit, uhat ja tavoitteet. Tuolloin listalle päätyi 157 haitallista vieraslajia, joista yli 100 on maa- ja metsätalouden vieraslajeja. Niiden haitta kohdistuu siis etupäässä maa- ja metsätalouden elinkeinoihin, vaikka osa onkin ainakin paikallisesti uhka myös luonnolle.

Jäljelle jäävistä 49 lajista:

  • 5 lajia esiintyy Suomen aluevesillä Itämeressä
  • 5 lajia esiintyy sisävesistöissä
  • 6 lajia on vieraita maaselkärankaisia
  • 24 lajia kuuluu maaympäristöjen vieraskasveihin
  • 9 lajia on rakennusten sisätuholaisia

Nämä listat tietysti elävät jatkuvasti, sillä uusia kasveja tulee ja toisaalta torjuntatoimilla saatetaan poistaa joitakin jopa kokonaan (ainakin näin voi toivoa). Ilmasto muuttuu ja sekin vaikuttaa lajien selviytymiseen ja menestykseen.

Haitallisten vieraslajien lisäksi strategiassa listattiin tarkkailtavia tai paikallisesti haitallisia lajeja. Näiden haitoista tai leviämiskyvystä ei vielä ole selkeitä todisteita, mutta tilannetta on syytä pitää silmällä.

Uhkaako joku kasvi levitä pihallasi ihan liikaa? Lue tästä vinkit, mitä voit tehdä!


Kasvaako sinun puutarhassasi vieraslaji?

No ihan takuulla kasvaa! Ja hyvin mahdollisesti myöskin joku haitalliseksi luokiteltu. Voit vaikka tarkistaa tästä, löytyykö pihaltasi jokin näistä:

  • Amerikanhorsma
  • Vaalea-amerikanhorsma
  • Etelänruttojuuri
  • Isotuomipihlaja
  • Japanintatar
  • Jättitatar
  • Hörtsätatar
  • Jättipalsami
  • Lännenpalsami
  • Rikkapalsami
  • Kaukasianjättiputki
  • Persianjättiputki
  • Armenianjättiputki
  • Kanadanpiisku
  • Korkeapiisku
  • Isopiisku
  • Karhunköynnökset
  • Komealupiini
  • Kurtturuusu (perusmuoto)
  • Paimenmatara; piennarmatara
  • Pajuasteri
  • Terttuselja
  • Hukkakaura
  • Rikkanenätti

No, pitääkö ne sitten nyt heti paikalla hävittää? Myrkyin ja kaivinkonein? Ei tarvitse. On täysin luvallista niitä pihallaan kasvattaa ja taimistoissa myydä.

Kotikissa villinä vieraslaji Suomen luonnossa

Selkärankaisten listalta löytyy myös mm. villiintyneet kissa ja kani. Näitäkin on silti lupa pitää lemmikkinä.

Mutta kaikkien haitalliseksi todettujen vieraslajien kanssa on syytä olla erityisen tarkkana, että ne eivät pääse karkaamaan luontoon.

 

Miten se tehdään käytännössä? Tässä pari helppoa konstia:

  • poista kuihtuvat kukinnot, jotta siemenet eivät pääse kehittymään ja leviämään
  • älä koskaan vie pihastasi kitkentäjätteitä tai juurakoita mihinkään pellon pientareelle, ojiin tai metsän reunaan, vaan hävitä ne piha-alueella esim. kompostoimalla
  • poista lähialueelta sinne mahdollisesti nousevat puutarhakasvien taimet heti ne havaitessasi

Jokaisella pihaansa vieraslajeja (eli lähes kaikki puutarhakasvit) istuttavalla on velvollisuus huolehtia siitä, että ne eivät levittäydy haitalliseksi vieraslajiksi ympäristöön. Tämän määrää Laki vieraslajeista aiheutuvien riskien hallinnasta:

”Vieraslajin ympäristöön päästämisen kielto: Vieraslajia ei saa pitää, kasvattaa, istuttaa, kylvää tai muulla vastaavalla tavalla käsitellä siten, että se voi päästä ympäristöön.”

(Laki vieraslajeista aiheutuvien riskien hallinnasta 3§)

Erityisen haitalliset ja torjuttavat vieraslajit

Jotta asia ei olisi turhan yksinkertainen, on listoja tietysti lisää. Kolmanteen listaan on otettu haitallisista vieraslajeista ne erityisen haitalliset, joiden käyttöä on syytä rajoittaa.

EU:n listaan liittyy jo selkeitä rajoituksia. Siinä olevia lajeja ei saa missään EU:n jäsenmaassa maahantuoda, myydä, kasvattaa, käyttää tai päästää ympäristöön. Listalla on 49 vieraslajia, joista suurinta osaa ei Suomessa ole ollenkaan.Torjuttava vieraslaji jättipalsami

Suomesta listan kasvilajeista löytyy:

  • persian-, armenian- ja kaukasianjättiputki
  • keltamajavankaali
  • jättipalsami (kielto tulee voimaan loppusyksystä 2017)

 

Suomen kansallisella erityisen haitallisten vieraslajien listalla on em. lisäksi myös kurtturuusu, joka on ongelmallinen leviäjä erityisesti saaristoalueilla. Sitä ei kuitenkaan koske em. EU:n rajoitukset.

Miksi vieraslajeista pitäisi olla huolissaan?

Kansallinen vieraslajistrategia (johon voit tutustua tästä) antaa ne ohjenuorat, joita meidän kaikkien kasvien kanssa touhuavien tulee tietysti noudattaa. Aika usein keskusteluissa kuitenkin nousee esille vastaväitteitä:

”Miksi lupiinit pitäisi tienvarsilta hävittää, kun ne ovat niin paljon kauniimpia ja näyttävämpiä kuin jotkut kissankäpälät tai koiranputket?”

”Ainahan niitä uusia kasveja on tullut ja vanhoja hävinnyt, se on ihan luonnollista. Miksi siitä pitäisi nytkään huolestua?”

”Minä saan kasvattaa pihassani mitä lystään, se ei kuulu kellekään muulle!”

Vieraslajeihin pätee sama juttu kuin paljon puhuttuun ilmastonmuutokseen: ilmiö itsessään ei ole mikään uusi, sen nopeus on. Ja juuri sen nopeuden syynä olemme me ihmiset.

Luonto on aina muutoksessa, mutta kun se on luonnollisen hidas, eliöt ehtivät sopeutua siihen. Evoluutiohan ei suinkaan ole mikään historiassa tapahtunut juttu, vaan käynnissä aktiivisena ympärillämme koko ajan!

Kun me tuomme kasveja maapallon toiselta puolelta ja päästämme ne leviämään luontoon, emme jätä muille mitään mahdollisuuksia. Ne eivät ehdi reagoida ja kehittää puolustusta yllättäen massiivisena vyöryvää uutta uhkaa vastaan. Varovaisuuden ja torjunnan yhtenä tärkeänä tavoitteena onkin antaa kotoperäisille eliöille lisää aikaa sopeutua muutokseen.

No mitä siitä, jos joku kotimainen laji häviää ja uusi tulee tilalle? Ekosysteemi on hyvin monimutkainen ja herkästi haavoittuva. Seuraukset lajien häviämisestä tai uusien tulosta voivat olla täysin arvaamattomat.

Voi esim. käydä niin, että jonkin kasvituholaisen vihollinen tarvitsi juuri sitä kadonnutta alkuperäislajia lisääntyäkseen. Kun se häviää, tuholaiset pääsevätkin lisääntymään estoitta. Tästä seuraa helposti torjunta-aineiden käytön lisääntymistä, joka puolestaan voi tuoda tullessaan jälleen uusia ongelmia.

Saattaa myös olla, että jokin kasvi olisi ollut villipölyttäjille elintärkeä ja sen korvannut vieraslaji ei niille sovellukaan korvikkeeksi. Kun pölyttäjät vähenevät, vähenee myös meidän ruokamme, sillä iso osa viljelykasveistamme tarvitsee pölyttäjiä.

Nämä vaikutukset tuntuvat lopulta myös siellä jokaisen kotipuutarhassa. Ihminen ja luonto ei ole mitään vastakkaisia asioita, vaan me olemme osa sitä luontoa, jota tässä suojellaan. Siksi tämä ei voi olla kenenkään yksityisasia tai valintakysymys.

Pihasi luonnonkasveilla on sinulle asiaa! Jos haluat oppia ymmärtämään niiden viestejä, lue tämä!

Auta alkuperäiskasveja kilpailussa

Henkilökohtaisesti kyllä toivoisin, että tällaisten kieltolistojen sijaan kannustettaisiin ihmisiä kestävään pihanhoitoon. Sinäkin voit auttaa alkuperäislajeja selviytymään muuttuvassa maailmassa ihan siellä omalla pihallasi.

Suosi suomalaisia alkuperäiskasveja pihasi istutuksissa. Anna nurmikon lajiston monipuolistua luonnonkasveilla, äläkä kitke niitä pois. Jätä pihassasi tilaa ”rikkaruohoille”, edes pihan reunamilla. Perusta johonkin kulmaan vaikka pienikin niitty tai keto.

On ikävää, että lupiinit valtaavat ne niittykasvien viimeiset turvapaikat, tienpientareet. Mutta vielä ikävämpää minusta on se, että ne ovat niitä viimeisiä turvapaikkoja! Me itse olemme ajaneet ne niitty- ja ketokasvit sinne tienpientareille pihoistamme ja pelloiltamme, jonne ne oikeasti kuuluisivat.

On aika nurinkurista osoittaa syyttävällä sormella vieraslajeja alkuperäislajien tuhoamisesta ja sitten lähteä roundup-purkin ja rikkaruohoraudan kanssa tuhoamaan niitä samoja alkuperäislajeja omalta pihalta.

Pihamme on aina osa ympäröivää luontoa ja tämä pitää ottaa huomioon. Pidetään ne puutarhakasvit siellä omalla tontilla ja annetaan alkuperäisten luonnonkasviemme vallata lisää tilaa, sieltä pihastakin.

Se on loppujen lopuksi meidän kaikkien etu!


Mikä on sinun mielipiteesi vieraslajeista? Onko pihallasi ollut ongelmia niiden leviämisestä tai oletko törmännyt laajoihin kasvustoihin luonnossa?

Oletko ehkä osallistunut esim. jättiputkien tai jättipalsamin kitkentätalkoisiin? Vai koetko, että tässä nyt tehdään vain kärpäsestä härkästä, suurennellaan pikkujuttua? Olisi tosi mukava kuulla ajatuksiasi!